Investoinnit http://jari-petteripahtela.vapaavuoro.uusisuomi.fi/taxonomy/term/134242/all Thu, 09 May 2019 13:16:23 +0300 fi Metsät eivät ole ainoa hiilinielu http://paulaaikio-tallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275733-metsat-eivat-ole-ainoa-hiilinielu <p>&nbsp;</p><p>MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola on muistuttanut aiheellisesti EU-vaalien tärkeydestä. Pohjois-ja itä-Suomen ääenstäjien kannattaa aktivoitua EU-vaaleissa, sillä EU päättää laajasti maatalous-ja ympäristöpolitiikasta. EU:lla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa, mutta kun sen aika on, suomalaisten näkemysten pitää olla vahvasti mukana. Suomi osaa metsät.</p><p>Nyt kun Suomessa on päästy kansalliseen konsensukseen ilmaston muutoksen kokonaiskuvasta ja tavoitetasosta, seuraavaksi on siirryttävä konkreettisiin toimiin. Mahdollisuuksia on puurakentamisen ja puupohjaisten tekstiilien käytön lisäämiseksi. Listaa voi jatkaa edelleen ja näitä on kiitettävästi kyllä viime päivinä nostettu esiin. Kun EU kieltää kertakäyttömuovit vuonna 2021, erilaisten paperipohjaisten tuotteiden sovellukset lisääntyvät entisestään. Näitä ovat erilaiset pakkausmateriaalit, biobolekyylituotteet ja uudet kuitutuotteet mm. haavansidontaan ja muihin ei-niin-tyypillisiin käyttökohteisiin. Esimerkit&nbsp; vain osoittavat sen, että tuotepaletti on potentiaalisten käyttökohteiden osalta vielä kyntämätön pelto.</p><p>Metsä Groupin ilmoitus Kemiin suunniteltavasta biotuotelaitoksesta kohotti tunnelmaa Lapissa&nbsp; ja konkretisoi niitä mahdollisuuksia, joita suomalaisella metsäosaamisella on. Tämän luokan megainvestointeja ei julkisteta heppoisin perustein.</p><p>Ilmoitus herätti välittömästi keskustelun raaka-aineen riittävyydestä ja tästä on mielipiteitä kyllä riittänyt. Yhtiö itse arvioi puumäärien riittävän tukkipuun ja kuitupuun osalta 9-10 prosentin kasvumahdollisuuksiin vuoteen 2034 saakka ja myös muun puuraaka-aineen osalta riittävyys näyttää 2-6 prosentin kasvupotentiaalia. Lisäksi puuta voidaan ostaa Pohjois-Ruotsista.</p><p>Yleisesti keskustelut hakkuumäärien maksimista ovat hivuttautuneet viime päivien keskustelussa ylöspäin ja muutamien asiantuntijoiden mukaan 80% vuotuisesta puunkasvusta voitaisi hakata. Tämä tarkoittaa harppausta nykyiseen&nbsp; hakkuutasoon, mutta on myös osoitus siitä, miten tärkeä keskustelu aiheesta on. Metsät ovat Suomen tärkein luonnonvara, työpaikkojen ja hyvinvoinnin takaaja.</p><p>Tärkeää on nyt huomata, että metsät eivät ole ainoa hiilinielu. Tällainenkin kuva on voinut muodostua. Peltoja ja viljelysmaita on mahdollista muuttaa hiilinieluiksi tai jopa varastoksi. Meressä voi kasvattaa hiiltä sitovaa levää ja CCS-teknologialla hiiltä voi sitoa suoraan tehtaanpiipusta. Nämä ovat Compensate säätiön näkemyksiä uuden teknologian hyödyntämisestä ilmaston suojelussa.</p><p>Lopuksi huomio Metsä Groupin investointiin liittyvien infrainvestointien tarpeesta. Julkisuudessa on kysytty miksi hallitus lähtisi tukemaan yksittäisen yrityksen liiketoimintaa. Juuri siksi, että yritystoiminnan edellytysten turvaaminen on valtion tehtävä, mikäli tähän maahan halutaan työpaikkoja ja vientituloja. Ajoksen sataman syväys ja puun kuljetusta parantavat tieyhteydet eivät&nbsp; ole Merilapissa mikään uusi asia. Ne ovat olleet toimenpidelistoilla ja pohjoisten alueiden toiveena ainakin kaksi viimeistä hallituskautta.</p><p>&nbsp;</p><p>Paula Aikio-Tallgren<br />&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

MTK:n metsävaltuuskunnan puheenjohtaja Mikko Tiirola on muistuttanut aiheellisesti EU-vaalien tärkeydestä. Pohjois-ja itä-Suomen ääenstäjien kannattaa aktivoitua EU-vaaleissa, sillä EU päättää laajasti maatalous-ja ympäristöpolitiikasta. EU:lla ei ole yhteistä metsäpolitiikkaa, mutta kun sen aika on, suomalaisten näkemysten pitää olla vahvasti mukana. Suomi osaa metsät.

Nyt kun Suomessa on päästy kansalliseen konsensukseen ilmaston muutoksen kokonaiskuvasta ja tavoitetasosta, seuraavaksi on siirryttävä konkreettisiin toimiin. Mahdollisuuksia on puurakentamisen ja puupohjaisten tekstiilien käytön lisäämiseksi. Listaa voi jatkaa edelleen ja näitä on kiitettävästi kyllä viime päivinä nostettu esiin. Kun EU kieltää kertakäyttömuovit vuonna 2021, erilaisten paperipohjaisten tuotteiden sovellukset lisääntyvät entisestään. Näitä ovat erilaiset pakkausmateriaalit, biobolekyylituotteet ja uudet kuitutuotteet mm. haavansidontaan ja muihin ei-niin-tyypillisiin käyttökohteisiin. Esimerkit  vain osoittavat sen, että tuotepaletti on potentiaalisten käyttökohteiden osalta vielä kyntämätön pelto.

Metsä Groupin ilmoitus Kemiin suunniteltavasta biotuotelaitoksesta kohotti tunnelmaa Lapissa  ja konkretisoi niitä mahdollisuuksia, joita suomalaisella metsäosaamisella on. Tämän luokan megainvestointeja ei julkisteta heppoisin perustein.

Ilmoitus herätti välittömästi keskustelun raaka-aineen riittävyydestä ja tästä on mielipiteitä kyllä riittänyt. Yhtiö itse arvioi puumäärien riittävän tukkipuun ja kuitupuun osalta 9-10 prosentin kasvumahdollisuuksiin vuoteen 2034 saakka ja myös muun puuraaka-aineen osalta riittävyys näyttää 2-6 prosentin kasvupotentiaalia. Lisäksi puuta voidaan ostaa Pohjois-Ruotsista.

Yleisesti keskustelut hakkuumäärien maksimista ovat hivuttautuneet viime päivien keskustelussa ylöspäin ja muutamien asiantuntijoiden mukaan 80% vuotuisesta puunkasvusta voitaisi hakata. Tämä tarkoittaa harppausta nykyiseen  hakkuutasoon, mutta on myös osoitus siitä, miten tärkeä keskustelu aiheesta on. Metsät ovat Suomen tärkein luonnonvara, työpaikkojen ja hyvinvoinnin takaaja.

Tärkeää on nyt huomata, että metsät eivät ole ainoa hiilinielu. Tällainenkin kuva on voinut muodostua. Peltoja ja viljelysmaita on mahdollista muuttaa hiilinieluiksi tai jopa varastoksi. Meressä voi kasvattaa hiiltä sitovaa levää ja CCS-teknologialla hiiltä voi sitoa suoraan tehtaanpiipusta. Nämä ovat Compensate säätiön näkemyksiä uuden teknologian hyödyntämisestä ilmaston suojelussa.

Lopuksi huomio Metsä Groupin investointiin liittyvien infrainvestointien tarpeesta. Julkisuudessa on kysytty miksi hallitus lähtisi tukemaan yksittäisen yrityksen liiketoimintaa. Juuri siksi, että yritystoiminnan edellytysten turvaaminen on valtion tehtävä, mikäli tähän maahan halutaan työpaikkoja ja vientituloja. Ajoksen sataman syväys ja puun kuljetusta parantavat tieyhteydet eivät  ole Merilapissa mikään uusi asia. Ne ovat olleet toimenpidelistoilla ja pohjoisten alueiden toiveena ainakin kaksi viimeistä hallituskautta.

 

Paula Aikio-Tallgren
 

]]>
1 http://paulaaikio-tallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275733-metsat-eivat-ole-ainoa-hiilinielu#comments Eurovaalit Hiilinielu Investoinnit Metsä Thu, 09 May 2019 10:16:23 +0000 Paula Aikio-Tallgren http://paulaaikio-tallgren.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275733-metsat-eivat-ole-ainoa-hiilinielu
Valtion velanotto kannattaisi tässä. http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275144-valtion-velanotto-kannattaisi-tassa <p>Eilen saimme lukea Hesarista, että Metsä Group suunnittelee Kemiin tehdasinvestointia, joka olisi toteutuessaan yksi Euroopan suurimmista sellutehtaista. Se työllistäisi lähes 3&thinsp;000 ihmistä ja maksaisi 1,5 miljardia euroa. Rakennusvaiheessa työllisyysvaikutus olisi 10000 miestyövuotta. Tehdas tuottaisi biotuotteita ja pyörisi kokonaan uusiutuvalla energialla.</p><p>Asiassa on vain yksi ongelma. Valtavan raaka-aine-ja tuotemäärän määrän liikuttelu kannattavasti ei onnistu nykyisellä Suomen liikenneverkostolla. Valtion tulisi investoida teiden, rautateiden ja satamien parantamiseen ehkä 200-300M&euro;. Vastaavia investointeja voisi syntyä muuallekin, jos valtio hoitaisi rapautuvan infrastruktuurimme kuntoon ja panostaisi asianmukaisesti soveltavaan tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan. Tällä tavalla päästäisiin irti näivettävästä leikkauspolitiikasta. Tämä kuitenkin voi vaatia valtion velanoton lisäämistä.</p><p>Suomessa on ollut vallalla markkinaliberaali oikeistosuuntaus, jonka mukaan valtio velkaantuu koko ajan liikaa ja siksi valtion menoja on leikattava eikä velkaa saa missään nimessä ottaa. Tämän monen ekonomistinkin kannattaman ideologian mukaan ilmeisesti Metsä Groupin tehdasta ei voi toteuttaa, jos rahaa ei löydy ilman velanottoa.</p><p>Asia on tietenkin täysin päinvastoin. Kannattavat investoinnit on toteutettava vaikka lainarahalla, joka maksetaan tulevilla tuotoilla pois. Tämä investointi on valtiolle selvästi kannattava, vaikka tehdas rakennetaankin kaupungistumisintoilijoiden pettymykseksi pohjoiseen kehä kolmosen taakse. Tehdas on myös hyvä esimerkki koko Suomen kehittämisestä ja kaikkien mahdollisuuksien hyödyntämisestä, joka ei onnistu, jos väki ajetaan vuokrakolosseihin Helsingin lähiöihin.</p><p>Sipilän hallituksen leikkaukset tutkimus ja innovaatiorahoituksessa olisi uuden hallituksen peruttava ja panostettava erityisesti uusien biotuotteiden ja uusiutuvan energian t&amp;k:n. Vaikka sitten lainaamalla rahat. Ne palautuvat valtiolle moninkertaisina.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Eilen saimme lukea Hesarista, että Metsä Group suunnittelee Kemiin tehdasinvestointia, joka olisi toteutuessaan yksi Euroopan suurimmista sellutehtaista. Se työllistäisi lähes 3 000 ihmistä ja maksaisi 1,5 miljardia euroa. Rakennusvaiheessa työllisyysvaikutus olisi 10000 miestyövuotta. Tehdas tuottaisi biotuotteita ja pyörisi kokonaan uusiutuvalla energialla.

Asiassa on vain yksi ongelma. Valtavan raaka-aine-ja tuotemäärän määrän liikuttelu kannattavasti ei onnistu nykyisellä Suomen liikenneverkostolla. Valtion tulisi investoida teiden, rautateiden ja satamien parantamiseen ehkä 200-300M€. Vastaavia investointeja voisi syntyä muuallekin, jos valtio hoitaisi rapautuvan infrastruktuurimme kuntoon ja panostaisi asianmukaisesti soveltavaan tutkimukseen ja innovaatiotoimintaan. Tällä tavalla päästäisiin irti näivettävästä leikkauspolitiikasta. Tämä kuitenkin voi vaatia valtion velanoton lisäämistä.

Suomessa on ollut vallalla markkinaliberaali oikeistosuuntaus, jonka mukaan valtio velkaantuu koko ajan liikaa ja siksi valtion menoja on leikattava eikä velkaa saa missään nimessä ottaa. Tämän monen ekonomistinkin kannattaman ideologian mukaan ilmeisesti Metsä Groupin tehdasta ei voi toteuttaa, jos rahaa ei löydy ilman velanottoa.

Asia on tietenkin täysin päinvastoin. Kannattavat investoinnit on toteutettava vaikka lainarahalla, joka maksetaan tulevilla tuotoilla pois. Tämä investointi on valtiolle selvästi kannattava, vaikka tehdas rakennetaankin kaupungistumisintoilijoiden pettymykseksi pohjoiseen kehä kolmosen taakse. Tehdas on myös hyvä esimerkki koko Suomen kehittämisestä ja kaikkien mahdollisuuksien hyödyntämisestä, joka ei onnistu, jos väki ajetaan vuokrakolosseihin Helsingin lähiöihin.

Sipilän hallituksen leikkaukset tutkimus ja innovaatiorahoituksessa olisi uuden hallituksen peruttava ja panostettava erityisesti uusien biotuotteiden ja uusiutuvan energian t&k:n. Vaikka sitten lainaamalla rahat. Ne palautuvat valtiolle moninkertaisina.

]]>
25 http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275144-valtion-velanotto-kannattaisi-tassa#comments Biotehdas Innovaatio-Suomi Investoinnit Juha Sipilän hallituksen leikkaukset Suomen valtionvelka Sun, 28 Apr 2019 05:15:00 +0000 Jukka Leppälahti http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/275144-valtion-velanotto-kannattaisi-tassa
Annatko jatkomandaatin KOK, KEPU ja PeruS:n kurjistaville leikkauksille? http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273988-annatko-jatkomandaatin-kok-kepu-ja-perusn-kurjistaville-leikkauksille <p>Vaalien talouskeskustelusta on puuttunut konkretia. Leikkauksista puhuttaessa valtapuolueet ja eräs tuleva voittaja ovat väistäneet kysymyksen puhumalla työllisyysasteen nostamisesta. On todennäköistä, ettei tässä onnistuta matalasuhdanteen puskiessa päälle. Tässä tilanteessa kaikki viittaa siihen, että KOK, KEPU ja PeruS jatkaisivat kurjistavaa leikkauspolitiikkaa. Perustelukin olisi sama: Vaikeita päätöksiä on tehtävä valtion talouden tasapainottaseksi. Kun ei ole kuulemma muuhun varaa. Eikä muita vaihtoehtoja muka ole.</p><p>Olen paljon miettinyt mistä Suomeen on syntynyt tuo näköalaton talousajattelu, joka on pesiytynyt markkinaliberaaliin oikeistoon (lue Sipilän hallitus ja sitä tukevat ekonomistit) ja joka sivuuttaa taloustieteen perusasiat ja itse asiassa koko sen historiallisen keinovalikoiman, jolla Suomi vaurastui. Ilmeisesti EU:n järjetön liittovaltiopoliitikka on sekoittanut suomalaistenkin ekonomistien pään. Tilanne on kuitenkin muuttumassa. <a href="https://nakoislehti.hs.fi/40803a36-f057-4f74-b227-f7a70f3f0417/24" title="https://nakoislehti.hs.fi/40803a36-f057-4f74-b227-f7a70f3f0417/24">https://nakoislehti.hs.fi/40803a36-f057-4f74-b227-f7a70f3f0417/24</a></p><p>Yrityssektorin vähäisiä investointeja kotoiset ekonomistit kyllä haluavat kovasti lisätä mutta samat tahot pitävät tuomittavana, jos valtio hankkii rahoituksen ja toteuttaa kannattavan investoinnin.</p><p>Vain Jaakko Kiander nostaa esiin kysymyksen kannattaako huolestua velasta, jos korko on 0?</p><p><a href="https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006064964.html" title="https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006064964.html">https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006064964.html</a></p><p>Köyhä Suomi ei vaurastunut säästämällä.</p><p>Köyhä Suomi vaurastui investoimalla tuottaviin kohteisiin. Köyhä Suomi otti velkaa ja rakensi Saimaan kanavan, rautatieverkoston ja voimalaitoksia velalla, joka maksettiin pois investointien tuotoilla. Sota-aikanakin valtionvelka oli suurempi kuin nykyään. Ja selvittiin kasvu-uralle.</p><p>Asiahan on yksinkertainen: Jos investointi ja lainan korot voidaan maksaa takaisin tuotoilla, lainaa kannattaa ottaa. Nyt näköpiirissä olevan ajan EKP joutuu pitämään korot nollassa tai negatiivisena, joten raha on valtiolle käytännössä ilmaista. Ei tule parempaa aikaa valtiolle investoida rapautuvan infrastruktuurin kunnostamiseen tai vaikka lasten syrjäytymisen estämiseen.</p><p>Esimerkiksi lasten syrjäytymisen vähentäminen tuottaisi hyvin. Sixten Korkmanin mukaan oikein kohdennetun investoinnin tuotto on moninkertainen panostukseen nähden, koska se vähentää myöhempiä sosiaalimenoja ja parantaa lapsen kouluttautumista, työllistymistä aikuisiässä sekä terveyttä yksilön kaikissa ikävaiheissa. Kannattavia investointeja olisivat myös satsaukset tutkimukseen ja kehitykseen sekä uusiin innovaatioihin.</p><p><a href="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006019428.html" title="https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006019428.html">https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006019428.html</a></p><p>Tulevat sukupolvet eivät anna meille anteeksi, jos jätämme heille näivettyneet maan.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Vaalien talouskeskustelusta on puuttunut konkretia. Leikkauksista puhuttaessa valtapuolueet ja eräs tuleva voittaja ovat väistäneet kysymyksen puhumalla työllisyysasteen nostamisesta. On todennäköistä, ettei tässä onnistuta matalasuhdanteen puskiessa päälle. Tässä tilanteessa kaikki viittaa siihen, että KOK, KEPU ja PeruS jatkaisivat kurjistavaa leikkauspolitiikkaa. Perustelukin olisi sama: Vaikeita päätöksiä on tehtävä valtion talouden tasapainottaseksi. Kun ei ole kuulemma muuhun varaa. Eikä muita vaihtoehtoja muka ole.

Olen paljon miettinyt mistä Suomeen on syntynyt tuo näköalaton talousajattelu, joka on pesiytynyt markkinaliberaaliin oikeistoon (lue Sipilän hallitus ja sitä tukevat ekonomistit) ja joka sivuuttaa taloustieteen perusasiat ja itse asiassa koko sen historiallisen keinovalikoiman, jolla Suomi vaurastui. Ilmeisesti EU:n järjetön liittovaltiopoliitikka on sekoittanut suomalaistenkin ekonomistien pään. Tilanne on kuitenkin muuttumassa. https://nakoislehti.hs.fi/40803a36-f057-4f74-b227-f7a70f3f0417/24

Yrityssektorin vähäisiä investointeja kotoiset ekonomistit kyllä haluavat kovasti lisätä mutta samat tahot pitävät tuomittavana, jos valtio hankkii rahoituksen ja toteuttaa kannattavan investoinnin.

Vain Jaakko Kiander nostaa esiin kysymyksen kannattaako huolestua velasta, jos korko on 0?

https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000006064964.html

Köyhä Suomi ei vaurastunut säästämällä.

Köyhä Suomi vaurastui investoimalla tuottaviin kohteisiin. Köyhä Suomi otti velkaa ja rakensi Saimaan kanavan, rautatieverkoston ja voimalaitoksia velalla, joka maksettiin pois investointien tuotoilla. Sota-aikanakin valtionvelka oli suurempi kuin nykyään. Ja selvittiin kasvu-uralle.

Asiahan on yksinkertainen: Jos investointi ja lainan korot voidaan maksaa takaisin tuotoilla, lainaa kannattaa ottaa. Nyt näköpiirissä olevan ajan EKP joutuu pitämään korot nollassa tai negatiivisena, joten raha on valtiolle käytännössä ilmaista. Ei tule parempaa aikaa valtiolle investoida rapautuvan infrastruktuurin kunnostamiseen tai vaikka lasten syrjäytymisen estämiseen.

Esimerkiksi lasten syrjäytymisen vähentäminen tuottaisi hyvin. Sixten Korkmanin mukaan oikein kohdennetun investoinnin tuotto on moninkertainen panostukseen nähden, koska se vähentää myöhempiä sosiaalimenoja ja parantaa lapsen kouluttautumista, työllistymistä aikuisiässä sekä terveyttä yksilön kaikissa ikävaiheissa. Kannattavia investointeja olisivat myös satsaukset tutkimukseen ja kehitykseen sekä uusiin innovaatioihin.

https://www.hs.fi/sunnuntai/art-2000006019428.html

Tulevat sukupolvet eivät anna meille anteeksi, jos jätämme heille näivettyneet maan. 

 

]]>
4 http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273988-annatko-jatkomandaatin-kok-kepu-ja-perusn-kurjistaville-leikkauksille#comments Investoinnit Juha Sipilän hallituksen leikkaukset Markkinaliberalismi Suomen valtionvelka vaurastuminen Thu, 11 Apr 2019 05:31:00 +0000 Jukka Leppälahti http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/273988-annatko-jatkomandaatin-kok-kepu-ja-perusn-kurjistaville-leikkauksille
Miksi suomalaisyritykset eivät uskalla kasvaa ja investoida? http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261471-miksi-suomalaisyritykset-eivat-uskalla-kasvaa-ja-investoida <p>Suomen 2020-luvun kilpailukyvylle luo mustan varjon yritysten kasvuhalukkuuden vähyys, joka ilmenee tuotannollisten sekä erityisesti T&amp;K-investointien matalana tasona. <a href="https://www.talouselama.fi/uutiset/huippusuhdanteesta-huolimatta-yritysten-investoinnit-eivat-elpyneet-pahaa-pelkaan-etta-tama-jattaa-varjon-kasvuun/70d64f53-2d4e-3c4a-84d3-a7fb89086a83">Talouselämä uutisoi</a> viime perjantaina kuinka teollisuuden investoinnit ovat jo alkaneet laskea parin hyvän vuoden jälkeen. Lehden mukaan suhdannehuipusta huolimatta osa Suomen talouden kasvupohjasta rapautuu yrityisten investointien vähäisyyden takia. (artikkeli vain tilaajille)</p><p>Kuvassa näkyvät käppyrät investoinneista kertovat karua kieltään siitä, että Suomessa ei olla saatu kunnolla kasvuvaihdetta silmään ja nyt on jo alettu jarruttaa. Maksumuurin takana oleva maavertailu osoittaa lisäksi, että Suomen trendi poikkeaa huomattavasti vertailumaista. T&amp;K-investoinnit eivät ole edes nousseet kunnolla ja hallituksen järjettömät päätökset vähentää niiden tukea ovat lisänneet ongelmia entisestään.</p><p>Tuotannollistenkaan investointien taso ei riitä korvaamaan ns kiinteän pääoman kulumista, joka kuvaa mm koneiden ja laitteiden kulumista. Pitkän taantuman jälkeiset pari hieman parempaa vuotta eivät auta kuromaan niitä juurikaan kiinni.</p><p><strong>Kasvu on tehtävä itse - valtiovalta tai muut eivät sitä tee</strong></p><p>Ovatko yritysten omistajat ja toimiva johto traumatisoituneet menneestä taantumasta vai mistä on kyse?</p><p>Säästöpankkiryhmän pääekonomisti Timo Vesala kertoo Talouselämälle:</p><p>&quot;<em>Voi olla liiketoiminnan johdolle iso haaste kääntää niin sanottu mindset siihen, että nyt synnytetään uutta liiketoimintaa, kasvetaan ja investoidaan.</em>&quot;</p><p>Jatkuvasti haetaan syitä jostakin ulkoisista tekijöistä, mutta tämän muutoksen on lähdettävä ylimmästä johdosta ja omistajista - kukaan muu ei sitä tule tekemään heidän puolestaan. Välillä tuntuu samalta kuin urheilija löytäisi aina syyn vaikkapa säästä: välillä satoi, paistoi tai tuuli. Kuitenkin olosuhteet olivat kilpailijoille samat.</p><p>Pysähtyneisyys on yritykselle vaarallinen tila: yrityksen suurin riski usein toteutuu ellei uskalleta ottaa riskejä.</p><p><strong>Onko rationalisointiin erikoistuneista johtajista kasvun johtajiksi?</strong></p><p>Oman kokemukseni mukaan näin on harvoin - vuosikausia kustannuksia viilanneen johtajan muuttuminen kasvua luovaksi innostavaksi johtajaksi toteutuu harvoin. Usein johtamiskirjallisuudessa nämä esitetään erilaisina johtamistyyppeinä ja muuntautuminen toiseksi on toki mahdollista, mutta ainakin se on todella haastavaa.</p><p>Itse olen seurannut yhden rationalisointiin erikoistuneen toimitusjohtajan toimia kymmenen vuoden aikajänteellä, jona aikana hän on rationalisoinut kolmesta suuresta yhtiöstä sen tuotekehityksen olemattomiin lyhytnäköisesillä kustannussäästökuureillaan ja kaikki ovat ajautuneet vaikeuksiin myöhemmin. Olen nähnyt myös kuinka tuotekehityksen minimoinut johtaja on vuoden päästä manannut, kun ei synny uusia tuotteita ja joudutaan hintakilpailuun ja pienentyviin katteisiin vanhentuneilla tuotteilla - miksiköhän?</p><p>Yksi Suomen arvostetuimmista kuluttajaliiketoiminnan hallitusammattilaisista Sanna Suvanto-Harsaae kuvasi taannoin kokemuksiaan haettuaan viittä eri toimitusjohtajaa Suomessa:</p><p>&rdquo;<em>Ei löytynyt helpolla. Olemme menettäneet kaksi johtajasukupolvea. Vuoden 2009 finanssikriisin jälkeen moni johtaja säästi ja tehosti, mutta liian harva kasvatti liiketoimintaa. Myös heidän seuraajansa ovat oppineet saman mallin</em>.&rdquo;</p><p>Miten tämä muutetaan ja löydetään uudestaan avaimet kasvuun?</p><p><strong>Uhka 2020-luvun kilpailukyvyllemme on merkittävä</strong></p><p>Trendi sekä verrattaessa aikaisempiin omiin panostuksiimme että kilpailijamaiden erilaiseen suuntaan on todella huolestuttava. Aivan kuin olisimme noususuhdanteesta huolimatta jossain pysähtyneisyyden ja arkuuden tilassa.</p><p>Yhä useampi kasvuhakuinen yritys tulee ostetuksi ulkomaisen toimijan toimesta ja erityisesti rakas länsinaapurimme on käynyt napsimassa potentiaalisimmat. Kotimaisen pääoman riskinottokyky ei riitä kansainvälisten markkinoiden tavoitteluun ja se hakeutuu turvallisempiin kohteisiin ja perinteisille toimialoille, jotka ovat usein yritystuilla tuettuja.</p><p>Aika ajoin yrityksillä on sisäisiä kampanjoita ja sloganeita kuinka vähemmällä saadaan aikaan enemmän - tämähän on useimmiten täyttä tuubaa. Vähemmällä saadaa useimmiten aikaan vähemmän vaikka kuinka poimittaisiin best practisejä. Best practiset ovat muuten vain alan parhaita käytäntöjä, joilla pääset korkeintaan keskinkertaiseksi kilpailijoita vastaan - silti näistä on tullut osalle suomalaisesta yritysjohdosta lähes uskonto. Alf Rehn joskus kuvasi best practiseja eli parhaita käytäntöjä seuraavasti: <em>the shit that used to work</em>. Niillä ei juuri uutta luoda.</p><p>Kukaan muu kuin yritykset itse eivät voi laittaa uutta vaihdetta silmään kasvussa ja kansainvälistymisessä. Se vaatii rohkeutta sekä tuotannollisiin että T&amp;K-investointeihin. Nykyisellä tiellä jatkaminen kostautuu jatkossa ja menetämme nykyisiä vahvuuksiamme.</p><p>Miten ihmeessä suunta saadaan muuttumaan - onko hyviä ideoita?</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen 2020-luvun kilpailukyvylle luo mustan varjon yritysten kasvuhalukkuuden vähyys, joka ilmenee tuotannollisten sekä erityisesti T&K-investointien matalana tasona. Talouselämä uutisoi viime perjantaina kuinka teollisuuden investoinnit ovat jo alkaneet laskea parin hyvän vuoden jälkeen. Lehden mukaan suhdannehuipusta huolimatta osa Suomen talouden kasvupohjasta rapautuu yrityisten investointien vähäisyyden takia. (artikkeli vain tilaajille)

Kuvassa näkyvät käppyrät investoinneista kertovat karua kieltään siitä, että Suomessa ei olla saatu kunnolla kasvuvaihdetta silmään ja nyt on jo alettu jarruttaa. Maksumuurin takana oleva maavertailu osoittaa lisäksi, että Suomen trendi poikkeaa huomattavasti vertailumaista. T&K-investoinnit eivät ole edes nousseet kunnolla ja hallituksen järjettömät päätökset vähentää niiden tukea ovat lisänneet ongelmia entisestään.

Tuotannollistenkaan investointien taso ei riitä korvaamaan ns kiinteän pääoman kulumista, joka kuvaa mm koneiden ja laitteiden kulumista. Pitkän taantuman jälkeiset pari hieman parempaa vuotta eivät auta kuromaan niitä juurikaan kiinni.

Kasvu on tehtävä itse - valtiovalta tai muut eivät sitä tee

Ovatko yritysten omistajat ja toimiva johto traumatisoituneet menneestä taantumasta vai mistä on kyse?

Säästöpankkiryhmän pääekonomisti Timo Vesala kertoo Talouselämälle:

"Voi olla liiketoiminnan johdolle iso haaste kääntää niin sanottu mindset siihen, että nyt synnytetään uutta liiketoimintaa, kasvetaan ja investoidaan."

Jatkuvasti haetaan syitä jostakin ulkoisista tekijöistä, mutta tämän muutoksen on lähdettävä ylimmästä johdosta ja omistajista - kukaan muu ei sitä tule tekemään heidän puolestaan. Välillä tuntuu samalta kuin urheilija löytäisi aina syyn vaikkapa säästä: välillä satoi, paistoi tai tuuli. Kuitenkin olosuhteet olivat kilpailijoille samat.

Pysähtyneisyys on yritykselle vaarallinen tila: yrityksen suurin riski usein toteutuu ellei uskalleta ottaa riskejä.

Onko rationalisointiin erikoistuneista johtajista kasvun johtajiksi?

Oman kokemukseni mukaan näin on harvoin - vuosikausia kustannuksia viilanneen johtajan muuttuminen kasvua luovaksi innostavaksi johtajaksi toteutuu harvoin. Usein johtamiskirjallisuudessa nämä esitetään erilaisina johtamistyyppeinä ja muuntautuminen toiseksi on toki mahdollista, mutta ainakin se on todella haastavaa.

Itse olen seurannut yhden rationalisointiin erikoistuneen toimitusjohtajan toimia kymmenen vuoden aikajänteellä, jona aikana hän on rationalisoinut kolmesta suuresta yhtiöstä sen tuotekehityksen olemattomiin lyhytnäköisesillä kustannussäästökuureillaan ja kaikki ovat ajautuneet vaikeuksiin myöhemmin. Olen nähnyt myös kuinka tuotekehityksen minimoinut johtaja on vuoden päästä manannut, kun ei synny uusia tuotteita ja joudutaan hintakilpailuun ja pienentyviin katteisiin vanhentuneilla tuotteilla - miksiköhän?

Yksi Suomen arvostetuimmista kuluttajaliiketoiminnan hallitusammattilaisista Sanna Suvanto-Harsaae kuvasi taannoin kokemuksiaan haettuaan viittä eri toimitusjohtajaa Suomessa:

Ei löytynyt helpolla. Olemme menettäneet kaksi johtajasukupolvea. Vuoden 2009 finanssikriisin jälkeen moni johtaja säästi ja tehosti, mutta liian harva kasvatti liiketoimintaa. Myös heidän seuraajansa ovat oppineet saman mallin.”

Miten tämä muutetaan ja löydetään uudestaan avaimet kasvuun?

Uhka 2020-luvun kilpailukyvyllemme on merkittävä

Trendi sekä verrattaessa aikaisempiin omiin panostuksiimme että kilpailijamaiden erilaiseen suuntaan on todella huolestuttava. Aivan kuin olisimme noususuhdanteesta huolimatta jossain pysähtyneisyyden ja arkuuden tilassa.

Yhä useampi kasvuhakuinen yritys tulee ostetuksi ulkomaisen toimijan toimesta ja erityisesti rakas länsinaapurimme on käynyt napsimassa potentiaalisimmat. Kotimaisen pääoman riskinottokyky ei riitä kansainvälisten markkinoiden tavoitteluun ja se hakeutuu turvallisempiin kohteisiin ja perinteisille toimialoille, jotka ovat usein yritystuilla tuettuja.

Aika ajoin yrityksillä on sisäisiä kampanjoita ja sloganeita kuinka vähemmällä saadaan aikaan enemmän - tämähän on useimmiten täyttä tuubaa. Vähemmällä saadaa useimmiten aikaan vähemmän vaikka kuinka poimittaisiin best practisejä. Best practiset ovat muuten vain alan parhaita käytäntöjä, joilla pääset korkeintaan keskinkertaiseksi kilpailijoita vastaan - silti näistä on tullut osalle suomalaisesta yritysjohdosta lähes uskonto. Alf Rehn joskus kuvasi best practiseja eli parhaita käytäntöjä seuraavasti: the shit that used to work. Niillä ei juuri uutta luoda.

Kukaan muu kuin yritykset itse eivät voi laittaa uutta vaihdetta silmään kasvussa ja kansainvälistymisessä. Se vaatii rohkeutta sekä tuotannollisiin että T&K-investointeihin. Nykyisellä tiellä jatkaminen kostautuu jatkossa ja menetämme nykyisiä vahvuuksiamme.

Miten ihmeessä suunta saadaan muuttumaan - onko hyviä ideoita?

 

]]>
2 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261471-miksi-suomalaisyritykset-eivat-uskalla-kasvaa-ja-investoida#comments Investoinnit Kasvu Rationalisointi Rohkeus Startupit Mon, 24 Sep 2018 07:48:08 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/261471-miksi-suomalaisyritykset-eivat-uskalla-kasvaa-ja-investoida
Tuotekehitys ja innovaatiot vähenevät - muut Pohjoismaat eri linjalla http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255811-tuotekehitys-ja-innovaatiot-vahenevat-muut-pohjoismaat-eri-linjalla <p>Suomen T&amp;K-panostusten määrä kulkee aivan eri suuntaan kuin muiden Pohjoismaiden ja vuoden 2008 tasoon verrattuna yritysten omat panostukset ovat vähentyneet miljardilla ja vuodesta 2012 lähtien myös julkiset panostukset ovat lähteneet laskuun. Samaan aikaan kun Ruotsi on nostanut yritysten ja julkisen panostuksen 4,6:een prosenttiin bruttokansantuotteesta ja Tanskakin noussut yli kolmeen, on Suomi laskenut alle kolmen prosentin. Teknologiavientimme on pudonnut ja korkean teknologian osuus bruttokansantuotteesta on pienentynyt finanssikriisin jälkeen 14 prosentista alle yhdeksään.</p><p>Annan ilmaisen vinkin sekä yritysjohdolle että poliittisille päättäjille: enemmän on enemmän ja vähemmän on vähemmän. Usein käytetään korulauseita kuinka tehokkaammin ja fiksummin toimimalla saavutetaan pienemmillä panostuksilla tuloksia käyttämällä vaikkapa best practisejä tai kuten tekoälystrategiassa kaavaillaan tulemalla maailman parhaimmaksi tekoälyn hyödyntäjäksi. Tällaiset suunnitelmat eivät tule luomaan merkittävää kilpailuetua verrattuna niihin, jotka panostavat teknologian tutkimukseen ja kehitykseen sekä luovat aidosti uutta. Jos tutkijamme eivätkä yritykset istu niissä pöydissä, missä uuden kehitys tapahtuu, olemme jatkuvasti takamatkalla.</p><p>Aika ajoin nousee myös keskustelu siitä, kuinka huippuosaajia houkutellaan Suomeen. Ilmainen vinkki nro 2: ei ainakaan näin. Signaali muualle on, että Suomi ei enää panosta huipputukimukseen eikä ole kehityksen kärjessä.</p><p><strong>Kasvun johtajuus kadoksissa - muutos saneerauksesta ja tehostamisesta kohti kasvua</strong></p><p>Talouselämän haastattelussa Suomen merkittävimmäksi naispäättäjäksi arvioitu Suvanto-Harsaae toteaa haastattelussa kokemuksiaan haettuaan viittä eri toimitusjohtajaa Suomessa:</p><p>&rdquo;<em>Ei löytynyt helpolla. Olemme menettäneet kaksi johtajasukupolvea. Vuoden 2009 finanssikriisin jälkeen moni johtaja säästi ja tehosti, mutta liian harva kasvatti liiketoimintaa. Myös heidän seuraajansa ovat oppineet saman mallin</em>.&rdquo;</p><p>Myös tutkimukset ovat osoittaneet Suomen merkittäväksi ongelmaksi yritysten kasvun vähäisyyden &ndash; moni TOP500-yritys on verraten hyvin kannattava, muttei juurikaan kasva.</p><p>Mielestäni sekä yritysten johdolla että työntekijöillä on haasteena kääntää ajatukset ja toiminta jälleen luomaan kasvua pitkien säästökuurien ja nykytoiminnan rationalisoinnin jälkeen. Tämä muutos ei ole helppo ja vaatii muutosta sekä johdon että työntekijöiden ajatusmaailmassa ja asenteissa.</p><p>Olemalla investoimatta tuotekehitykseen ja kasvuun vaaramme 2020-luvun kilpailukykymme ollen tuomittuja kilpailemaan hinnalla.</p><p><strong>Hallitus toimii vastoin OECD:n ja IMF:n suosituksia</strong></p><p>Sekä <a href="https://www.oecd.org/science/lower-public-r-d-spending-and-protectionist-risks-may-pose-a-threat-to-innovation.htm#.WE5OYqWU3h8.twitter">OECD</a> että kansainvälinen valuuttarahasto <a href="https://yle.fi/uutiset/3-9207905">IMF</a> pitävät vähennyksiä tutkimukseen väärinä ja tulevaisuuden kilpailukyvyn vaarantavina. Yleensä päättäjämme pitävät arvossaan tällaisten tahojen arvioita ja niitä kaivetaan perustelemaan päätöksiä.</p><p>Miksi tässä asiassa toimitaan aivan toisin ja hallitus jääräpäisesti kieltäytyy leikkaamasta muita yritystukia samalla ollen panostamatta lisää siihen, joka katsotaan asiantuntijoiden taholta hyödyllisimmäksi? Tämä on arvoitus, yhtenä syynä voi olla se, että on vain mahdotonta myöntää virheensä. Lopputulemana tuetaan pysähtyneisyyttä ja vanhoja aloja uudistumisen sijaan.</p><p>Graafissa 1 esitetty OECD:n tietoihin perustuva käyrä panostusten kehityksestä 2000-luvulla pitäisi kyllä herättää päättäjät unestaan.</p><p><strong>Ennennäkemättömästi politisoidut julkiset panostukset - biotalous ja cleantech</strong></p><p>Sipilän hallitus on ennenäkemättömällä tavalla politisoinut määrärahojen ohjausta valikoiduille toimialoille - en muista tällaista ilmiötä tapahtuneen aiempien hallituksien kohdalla. Korvamerkitsemällä kärkihankkeilla kehitysrahoja on leikkausten aikana varmistettu rahat esimerkiksi biotalouteen ja cleantechiin. Nyt vaikuttaa siltä, että Vakekin saattaa olla osin valjastettu tukemaan näitä toimialoja.</p><p>Entisenä yritysjohtajana Sipilällä on ilmeisesti muita suurempi kyky nähdä, millä alueilla innovaatiot ja menestystuotteet syntyvät. Kuitenkin viime syyskuussa tehdyssä kärkihankkeiden puolivälitarkastelussa todettiin mm seuraavaa:</p><p>&quot;<em>Hallitusohjelman mukaan Suomi tavoittelee bio- ja kiertotalouden sekä cleantechin edelläkävijyyttä. Alojen kasvu ei kuitenkaan ole ollut odotettua eivätkä kärkihankerahoituksella tähän asti tuetut uudet kokeilut ole skaalautuneet vielä vientituotteiksi. Markkinoita avaavien innovatiivisten ja kestävien julkisten hankintojen strategista johtamista, riskienhallintaa ja osaamista on parannettava. Kestävät julkiset hankinnat ja hankintojen neuvontapalvelut edesauttaisivat myös hallituksen vähähiilisyystavoitteiden saavuttamista.</em>&quot;</p><p>On hyvä huomata, että tämä on alue, jolla Sipilän lapsilleen siirtämä Fortel Invest sekä moni hänen lähipiiristään toimivat. Kuten sanoin niin enemmän on enemmän - kun tarpeeksi rahaa pumpataan jollekin toimialalle, niin kyllähän sieltä jotain syntyy. Syntyykö tarpeeksi ja mitä olisi tapahtunut mikäli oltaisiin annettu asiantuntijoiden päättää toimalariippumattomasti tukien kohdentamisesta esitettyjen suunnitelmien pohjalta sen sijaan, että nyt taikasanoilla biotalous ja cleantech irtoa tukirahaa muita helpommin?</p><p><strong>Business Finland ja Tekniikan Akateemiset varoittavat</strong></p><p>Itselläni alkaa jo epätoivo voittamaan ja mietin jo kannattaako tästä enää edes kirjoittaa. Asiaan vaikuttanee se, että suurimman osan urastani olen vetänyt tuotekehitystiimejä, ja olen nähnyt millainen vaikutus lyhytnäköisillä säästötoimenpiteillä on tulevaisuuden kilpailukyvylle. Tuotekehityksen leikkaukset ovat johdolle houkuttelevia siinä mielessä, että niiden vaikutukset näkyvät viiveellä ja kvartaalitaloudessa niitä ei hetkeen tule muuten kuin säästöinä. Joskus toteutuu jopa malli meidän jälkeemme vedenpaisumus: kun leikkauksien vaikutukset tuntuvat näkyy saneerausjohtajasta enää vain perävalot.</p><p>Kuitenkin minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Näin on monelle yritykselle jo käynyt ja monelle tulee käymään lähitulevaisuudessa. Lisäksi viive tulee myös mikäli panostukset ja resursointi nostetaan uudelleen ylemmäs - alkuun tulee vain kustannuksia ja hyödyt vasta myöhemmin. Kysymys on investoinnista tulevaisuuteen ja se vaatii rohkeutta - onko sitä tarpeeksi?</p><p>Business Finlandin pääjohtaja Pekka Soini <a href="https://yle.fi/uutiset/3-10220827">totesi Ylelle</a> seuraavaa:</p><p>&quot;<em>Kun on keskitytty säästöihin, niin joskus menee lapsi pesuveden mukana. Se on huomioitu ja nyt tämä asia pitäisi korjata jo ennen seuraavaa vaalikautta. Näitä ei voi yhden vuoden sysäyksinä tehdä, vaan tähän pitää sitoutua pitkäjänteisesti.</em>&quot;</p><p>Tammikuussa julkaistu Tekniikan Akateemisten teettämä Teknologiabarometri kertoo myös karua kuvaa Suomen trendistä suhteessa muihin Pohjoismaihin graafissa 2.</p><p>Tällä hetkellä Suomessa tunkataan vanhoja toimialoja ja tuetaan pysähtyneisyyttä uudistumisen sijaan. Tällä voi olla katastrofaalinen merkitys kilpailukyvyllemme 2020-luvulla.</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen T&K-panostusten määrä kulkee aivan eri suuntaan kuin muiden Pohjoismaiden ja vuoden 2008 tasoon verrattuna yritysten omat panostukset ovat vähentyneet miljardilla ja vuodesta 2012 lähtien myös julkiset panostukset ovat lähteneet laskuun. Samaan aikaan kun Ruotsi on nostanut yritysten ja julkisen panostuksen 4,6:een prosenttiin bruttokansantuotteesta ja Tanskakin noussut yli kolmeen, on Suomi laskenut alle kolmen prosentin. Teknologiavientimme on pudonnut ja korkean teknologian osuus bruttokansantuotteesta on pienentynyt finanssikriisin jälkeen 14 prosentista alle yhdeksään.

Annan ilmaisen vinkin sekä yritysjohdolle että poliittisille päättäjille: enemmän on enemmän ja vähemmän on vähemmän. Usein käytetään korulauseita kuinka tehokkaammin ja fiksummin toimimalla saavutetaan pienemmillä panostuksilla tuloksia käyttämällä vaikkapa best practisejä tai kuten tekoälystrategiassa kaavaillaan tulemalla maailman parhaimmaksi tekoälyn hyödyntäjäksi. Tällaiset suunnitelmat eivät tule luomaan merkittävää kilpailuetua verrattuna niihin, jotka panostavat teknologian tutkimukseen ja kehitykseen sekä luovat aidosti uutta. Jos tutkijamme eivätkä yritykset istu niissä pöydissä, missä uuden kehitys tapahtuu, olemme jatkuvasti takamatkalla.

Aika ajoin nousee myös keskustelu siitä, kuinka huippuosaajia houkutellaan Suomeen. Ilmainen vinkki nro 2: ei ainakaan näin. Signaali muualle on, että Suomi ei enää panosta huipputukimukseen eikä ole kehityksen kärjessä.

Kasvun johtajuus kadoksissa - muutos saneerauksesta ja tehostamisesta kohti kasvua

Talouselämän haastattelussa Suomen merkittävimmäksi naispäättäjäksi arvioitu Suvanto-Harsaae toteaa haastattelussa kokemuksiaan haettuaan viittä eri toimitusjohtajaa Suomessa:

Ei löytynyt helpolla. Olemme menettäneet kaksi johtajasukupolvea. Vuoden 2009 finanssikriisin jälkeen moni johtaja säästi ja tehosti, mutta liian harva kasvatti liiketoimintaa. Myös heidän seuraajansa ovat oppineet saman mallin.”

Myös tutkimukset ovat osoittaneet Suomen merkittäväksi ongelmaksi yritysten kasvun vähäisyyden – moni TOP500-yritys on verraten hyvin kannattava, muttei juurikaan kasva.

Mielestäni sekä yritysten johdolla että työntekijöillä on haasteena kääntää ajatukset ja toiminta jälleen luomaan kasvua pitkien säästökuurien ja nykytoiminnan rationalisoinnin jälkeen. Tämä muutos ei ole helppo ja vaatii muutosta sekä johdon että työntekijöiden ajatusmaailmassa ja asenteissa.

Olemalla investoimatta tuotekehitykseen ja kasvuun vaaramme 2020-luvun kilpailukykymme ollen tuomittuja kilpailemaan hinnalla.

Hallitus toimii vastoin OECD:n ja IMF:n suosituksia

Sekä OECD että kansainvälinen valuuttarahasto IMF pitävät vähennyksiä tutkimukseen väärinä ja tulevaisuuden kilpailukyvyn vaarantavina. Yleensä päättäjämme pitävät arvossaan tällaisten tahojen arvioita ja niitä kaivetaan perustelemaan päätöksiä.

Miksi tässä asiassa toimitaan aivan toisin ja hallitus jääräpäisesti kieltäytyy leikkaamasta muita yritystukia samalla ollen panostamatta lisää siihen, joka katsotaan asiantuntijoiden taholta hyödyllisimmäksi? Tämä on arvoitus, yhtenä syynä voi olla se, että on vain mahdotonta myöntää virheensä. Lopputulemana tuetaan pysähtyneisyyttä ja vanhoja aloja uudistumisen sijaan.

Graafissa 1 esitetty OECD:n tietoihin perustuva käyrä panostusten kehityksestä 2000-luvulla pitäisi kyllä herättää päättäjät unestaan.

Ennennäkemättömästi politisoidut julkiset panostukset - biotalous ja cleantech

Sipilän hallitus on ennenäkemättömällä tavalla politisoinut määrärahojen ohjausta valikoiduille toimialoille - en muista tällaista ilmiötä tapahtuneen aiempien hallituksien kohdalla. Korvamerkitsemällä kärkihankkeilla kehitysrahoja on leikkausten aikana varmistettu rahat esimerkiksi biotalouteen ja cleantechiin. Nyt vaikuttaa siltä, että Vakekin saattaa olla osin valjastettu tukemaan näitä toimialoja.

Entisenä yritysjohtajana Sipilällä on ilmeisesti muita suurempi kyky nähdä, millä alueilla innovaatiot ja menestystuotteet syntyvät. Kuitenkin viime syyskuussa tehdyssä kärkihankkeiden puolivälitarkastelussa todettiin mm seuraavaa:

"Hallitusohjelman mukaan Suomi tavoittelee bio- ja kiertotalouden sekä cleantechin edelläkävijyyttä. Alojen kasvu ei kuitenkaan ole ollut odotettua eivätkä kärkihankerahoituksella tähän asti tuetut uudet kokeilut ole skaalautuneet vielä vientituotteiksi. Markkinoita avaavien innovatiivisten ja kestävien julkisten hankintojen strategista johtamista, riskienhallintaa ja osaamista on parannettava. Kestävät julkiset hankinnat ja hankintojen neuvontapalvelut edesauttaisivat myös hallituksen vähähiilisyystavoitteiden saavuttamista."

On hyvä huomata, että tämä on alue, jolla Sipilän lapsilleen siirtämä Fortel Invest sekä moni hänen lähipiiristään toimivat. Kuten sanoin niin enemmän on enemmän - kun tarpeeksi rahaa pumpataan jollekin toimialalle, niin kyllähän sieltä jotain syntyy. Syntyykö tarpeeksi ja mitä olisi tapahtunut mikäli oltaisiin annettu asiantuntijoiden päättää toimalariippumattomasti tukien kohdentamisesta esitettyjen suunnitelmien pohjalta sen sijaan, että nyt taikasanoilla biotalous ja cleantech irtoa tukirahaa muita helpommin?

Business Finland ja Tekniikan Akateemiset varoittavat

Itselläni alkaa jo epätoivo voittamaan ja mietin jo kannattaako tästä enää edes kirjoittaa. Asiaan vaikuttanee se, että suurimman osan urastani olen vetänyt tuotekehitystiimejä, ja olen nähnyt millainen vaikutus lyhytnäköisillä säästötoimenpiteillä on tulevaisuuden kilpailukyvylle. Tuotekehityksen leikkaukset ovat johdolle houkuttelevia siinä mielessä, että niiden vaikutukset näkyvät viiveellä ja kvartaalitaloudessa niitä ei hetkeen tule muuten kuin säästöinä. Joskus toteutuu jopa malli meidän jälkeemme vedenpaisumus: kun leikkauksien vaikutukset tuntuvat näkyy saneerausjohtajasta enää vain perävalot.

Kuitenkin minkä taakseen jättää, sen edestään löytää. Näin on monelle yritykselle jo käynyt ja monelle tulee käymään lähitulevaisuudessa. Lisäksi viive tulee myös mikäli panostukset ja resursointi nostetaan uudelleen ylemmäs - alkuun tulee vain kustannuksia ja hyödyt vasta myöhemmin. Kysymys on investoinnista tulevaisuuteen ja se vaatii rohkeutta - onko sitä tarpeeksi?

Business Finlandin pääjohtaja Pekka Soini totesi Ylelle seuraavaa:

"Kun on keskitytty säästöihin, niin joskus menee lapsi pesuveden mukana. Se on huomioitu ja nyt tämä asia pitäisi korjata jo ennen seuraavaa vaalikautta. Näitä ei voi yhden vuoden sysäyksinä tehdä, vaan tähän pitää sitoutua pitkäjänteisesti."

Tammikuussa julkaistu Tekniikan Akateemisten teettämä Teknologiabarometri kertoo myös karua kuvaa Suomen trendistä suhteessa muihin Pohjoismaihin graafissa 2.

Tällä hetkellä Suomessa tunkataan vanhoja toimialoja ja tuetaan pysähtyneisyyttä uudistumisen sijaan. Tällä voi olla katastrofaalinen merkitys kilpailukyvyllemme 2020-luvulla.

 

]]>
10 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255811-tuotekehitys-ja-innovaatiot-vahenevat-muut-pohjoismaat-eri-linjalla#comments Business finland Investoinnit Juha Sipilän hallitus Kansainvälinen kilpailukyky Tuotekehitys Fri, 25 May 2018 07:33:47 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/255811-tuotekehitys-ja-innovaatiot-vahenevat-muut-pohjoismaat-eri-linjalla
Väärää politiikkaa: Tuottavuuden kasvun pysähtyi pysähtyi 2007 http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251982-vaaraa-politiikkaa-tuottavuuden-kasvun-pysahtyi-pysahtyi-2007 <p>Suomen tuottavuuden kasvun pysähtyminen 2007 alkaen on ekonomisteille mysteeri, jota kuumeisesti tutkitaan. Mikä alkoi tuolloin mennä pieleen? Ilman tuottavuuden kasvua ei pidempiaikaista elintason kasvua saavuteta, joten vastaus olisi löydettävä pian. Kyseessä lienee seuraavien asioiden summa, johon onneksi kuitenkin voidaan vaikuttaa oikealla politiikalla:</p><p>-Yritysten investoinnit vähenivät. Tulosta alettiin ohjatta yhä enemmän osinkoina omistajille. Kun sijoitettua pääomaa ei lisätä, on yritysjohdon helpompi saada pääoman tuotto-% hyväksi ja osakekurssi ylös.</p><p>-Halpa työvoima. Kun palkkakustannuksia lasketaan (hallituksen KIKY-politiikka, maahanmuutto), ei yritykselle muodostu kannustinta hankkia uusia tehokkaita koneita vaan tehdään työt vanhoilla koneilla tai käsipelillä. Työajan pidennys ilmeisesti vähensi tuottavuutta.</p><p>-Infrastruktuurin rapautuminen paheni. Tie-ja raideverkoston kunnon heikkeneminen vähentää logistiikan tehokkuutta ja tuottavuutta.</p><p>-Osaamisen hiipuminen kiihtyi. Koulutusleikkausten myötä osaamistaso on hiipumassa, jolloin tuottavuus laskee.</p><p>-Innovaatiorahoituksen leikkaaminen. Sipilän hallituksen leikkaukset uusien ideoiden ja teknologioiden kehittämisestä vähentävät suoraan yritysten tuotekehitystä ja tuottavuutta.</p><p>-Digitalisaation vaikutus erikoistumiseen. Työpaikoilla kallispalkkaiset asiantuntijat ja suunnittelijat joutuivat yhä enenevässä määrin itse tekemään matkavaraukset, matkalaskut, laskutukset ja muuta hallinnollista työtä huonosti toimivilla sovelluksilla. Luopumalla erikoistumisesta (esim sihteerityöstä) menetettiin näiden asiantuntijoiden työaikaa ja tehokkuutta, jolloin tuottavuus alkoi laskea.</p><p>-Digitalisaation &rdquo;väärinkäyttö&rdquo;. Älypuhelimen ja tietokoneen kautta työaikaa käytetään facebookin, twitterin, uutisten jne seuraamiseen. Tähän kuluu merkittävä määrä työtunteja, joka voi selittää merkittävän osan tuottavuuden laskusta yhdessä avokonttoreihin siirtymisen kanssa.</p><p>&nbsp;-Avokonttoreiden yleistyessä erilaiset häiritseviksi arvioidut työn keskeytykset ovat lisääntyneet. Aivotutkijat ovat todenneet, että keskeytyksestä palautuminen työhön vie paljon aikaa. Työtehoseuran tutkimuksen mukaan näiden osuus voi olla avokonttorissa 10-20% työajasta, joten tällä trendillä lienee suuri negatiivinen vaikutus työn tuottavuuteen. Suurempiakin lukuja on esitetty. Eräässä tutkimuksessa todettiin avokonttorin tekevän työntekijöistä epäsosiaalisia. Tämä johtuisi työntekijän pyrkimyksestä maksimoida yksityisyys jatkuvan esillä olon vastapainoksi.&nbsp;</p><p>Tuottavuuden kasvun pysähtyminen voisi saada selityksen, jos ekonomistit laskisivat näiden tekijöiden suhteellisen merkityksen. Tulosten perusteella voitaisiin laatia nykyistä paljon tehokkaampi elinkeino/teollisuuspolitiikka.&nbsp; Markkinavoimat vaativat vastapainokseen vahvemman valtion hallitsematonta kehitystä säätelemään.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Suomen tuottavuuden kasvun pysähtyminen 2007 alkaen on ekonomisteille mysteeri, jota kuumeisesti tutkitaan. Mikä alkoi tuolloin mennä pieleen? Ilman tuottavuuden kasvua ei pidempiaikaista elintason kasvua saavuteta, joten vastaus olisi löydettävä pian. Kyseessä lienee seuraavien asioiden summa, johon onneksi kuitenkin voidaan vaikuttaa oikealla politiikalla:

-Yritysten investoinnit vähenivät. Tulosta alettiin ohjatta yhä enemmän osinkoina omistajille. Kun sijoitettua pääomaa ei lisätä, on yritysjohdon helpompi saada pääoman tuotto-% hyväksi ja osakekurssi ylös.

-Halpa työvoima. Kun palkkakustannuksia lasketaan (hallituksen KIKY-politiikka, maahanmuutto), ei yritykselle muodostu kannustinta hankkia uusia tehokkaita koneita vaan tehdään työt vanhoilla koneilla tai käsipelillä. Työajan pidennys ilmeisesti vähensi tuottavuutta.

-Infrastruktuurin rapautuminen paheni. Tie-ja raideverkoston kunnon heikkeneminen vähentää logistiikan tehokkuutta ja tuottavuutta.

-Osaamisen hiipuminen kiihtyi. Koulutusleikkausten myötä osaamistaso on hiipumassa, jolloin tuottavuus laskee.

-Innovaatiorahoituksen leikkaaminen. Sipilän hallituksen leikkaukset uusien ideoiden ja teknologioiden kehittämisestä vähentävät suoraan yritysten tuotekehitystä ja tuottavuutta.

-Digitalisaation vaikutus erikoistumiseen. Työpaikoilla kallispalkkaiset asiantuntijat ja suunnittelijat joutuivat yhä enenevässä määrin itse tekemään matkavaraukset, matkalaskut, laskutukset ja muuta hallinnollista työtä huonosti toimivilla sovelluksilla. Luopumalla erikoistumisesta (esim sihteerityöstä) menetettiin näiden asiantuntijoiden työaikaa ja tehokkuutta, jolloin tuottavuus alkoi laskea.

-Digitalisaation ”väärinkäyttö”. Älypuhelimen ja tietokoneen kautta työaikaa käytetään facebookin, twitterin, uutisten jne seuraamiseen. Tähän kuluu merkittävä määrä työtunteja, joka voi selittää merkittävän osan tuottavuuden laskusta yhdessä avokonttoreihin siirtymisen kanssa.

 -Avokonttoreiden yleistyessä erilaiset häiritseviksi arvioidut työn keskeytykset ovat lisääntyneet. Aivotutkijat ovat todenneet, että keskeytyksestä palautuminen työhön vie paljon aikaa. Työtehoseuran tutkimuksen mukaan näiden osuus voi olla avokonttorissa 10-20% työajasta, joten tällä trendillä lienee suuri negatiivinen vaikutus työn tuottavuuteen. Suurempiakin lukuja on esitetty. Eräässä tutkimuksessa todettiin avokonttorin tekevän työntekijöistä epäsosiaalisia. Tämä johtuisi työntekijän pyrkimyksestä maksimoida yksityisyys jatkuvan esillä olon vastapainoksi. 

Tuottavuuden kasvun pysähtyminen voisi saada selityksen, jos ekonomistit laskisivat näiden tekijöiden suhteellisen merkityksen. Tulosten perusteella voitaisiin laatia nykyistä paljon tehokkaampi elinkeino/teollisuuspolitiikka.  Markkinavoimat vaativat vastapainokseen vahvemman valtion hallitsematonta kehitystä säätelemään.

]]>
13 http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251982-vaaraa-politiikkaa-tuottavuuden-kasvun-pysahtyi-pysahtyi-2007#comments Digitalisaatio Innovaatiopolitiikka Investoinnit Juha Sipilän hallitus Tuottavuus Fri, 09 Mar 2018 07:00:00 +0000 Jukka Leppälahti http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251982-vaaraa-politiikkaa-tuottavuuden-kasvun-pysahtyi-pysahtyi-2007
Pörssiyhtiöiden ennätysosingot jakoon http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251167-porsiyhtioiden-ennatysosingot-jakoon <p>&nbsp;</p><p>Pörssiyhtiöillä menee lujaa. Ennätystuloksia julkistetaan solkenaan. Suomen taloudessa on saavutettu vuoden 2008 taso , vasta nyt. Yhteenlaskettu pörssiyhtiöiden tulos on 22.4 mrd euroa vuodelta 2017. Jaetut osingot ovat myös ennätykselliset 11.4 mdr euroa. Tähän päälle vielä pörssissä listaamattomien yritysten joukko.</p><p>Melkoinen osuus tulos-ja osinkojuhlaan johtunee Euroopan keskuspankin EKP:n vuonna 2015 aloittamalla elvytyksellä. Tuolloin EKP alkoi ostaa 60 mrd eurolla kuukaudessa valtioiden obligaatioita. Markkinolle virranut halpakorkoinen elvytysraha ei kuitenkaan lisännyt merkittävästi inflaatiota ei myöskään&nbsp; investointeja.</p><p>Elvytysrahalla yritykset , etenkin suuryritykset, paransivat tuloksiaan ja johtajien bonukset lähtivät lentoon tulosten parantuessa. Pörssikurssikäyrät sojottavat&nbsp; reippaasti yläviistoon.</p><p>Ketkä hyötyvät? Yritysjohtajat, osakkeiden omistajat, työpaikkansa säilyttäneet työntekijät sekä tietenkin valtio ja ne kunnat, joihin menestyneet yritykset maksavat kasvavia veroja. Tietenkin myös kasvukeskusten asunto- ja liikekeskusrakentajat. Uusi asuntoja tarvitaan siellä missä työtä on ja tottakai uusia ostoskeskuksia pitää myös rakentaa.</p><p>Ketkä sitten menettävät? Ainakin työpaikkansa menettäneet työntekijät. Yritysten tuloksethan nopeiten kohenevat&nbsp; vähentämällä väkeä ja jakamalla työt jäljelle jääneiden kesken.</p><p>Kehitysalueiden kunnat ovat myös menettäjiä. Sieltä ihmiset muuttavat työn perässä etelän liikekeskuksiin.</p><p>Myös köyhien määrä on kasvanut. Heitä Suomessa on joidenkin laskelmien mukaan lähes miljoona henkilöä, riippuen tietenkin laskutavasta.</p><p>Kansallinen häpeämme leipäjonot ovat jatkuvasti kasvaneet.</p><p>Näyttää siltä , että kansan kahtiajoko lisääntyy. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Vieläpä kiihtyvällä nopeudella. Tuloerot ovat kääntyneet ripeään kasvuun. Silti puhutaan vieläkin hyvinvoitivaltiosta.</p><p>Olemmeko matkalla jälleen&nbsp; kohti luokkayhteiskuntaa ? Huolestuttava kehitys yhteiskuntarauhan kannalta.</p><p>Myös pörssiromahduksen uhka on ilmassa. Toisena uhkana&nbsp; häämöttää korkotason nousu.&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div>  

Pörssiyhtiöillä menee lujaa. Ennätystuloksia julkistetaan solkenaan. Suomen taloudessa on saavutettu vuoden 2008 taso , vasta nyt. Yhteenlaskettu pörssiyhtiöiden tulos on 22.4 mrd euroa vuodelta 2017. Jaetut osingot ovat myös ennätykselliset 11.4 mdr euroa. Tähän päälle vielä pörssissä listaamattomien yritysten joukko.

Melkoinen osuus tulos-ja osinkojuhlaan johtunee Euroopan keskuspankin EKP:n vuonna 2015 aloittamalla elvytyksellä. Tuolloin EKP alkoi ostaa 60 mrd eurolla kuukaudessa valtioiden obligaatioita. Markkinolle virranut halpakorkoinen elvytysraha ei kuitenkaan lisännyt merkittävästi inflaatiota ei myöskään  investointeja.

Elvytysrahalla yritykset , etenkin suuryritykset, paransivat tuloksiaan ja johtajien bonukset lähtivät lentoon tulosten parantuessa. Pörssikurssikäyrät sojottavat  reippaasti yläviistoon.

Ketkä hyötyvät? Yritysjohtajat, osakkeiden omistajat, työpaikkansa säilyttäneet työntekijät sekä tietenkin valtio ja ne kunnat, joihin menestyneet yritykset maksavat kasvavia veroja. Tietenkin myös kasvukeskusten asunto- ja liikekeskusrakentajat. Uusi asuntoja tarvitaan siellä missä työtä on ja tottakai uusia ostoskeskuksia pitää myös rakentaa.

Ketkä sitten menettävät? Ainakin työpaikkansa menettäneet työntekijät. Yritysten tuloksethan nopeiten kohenevat  vähentämällä väkeä ja jakamalla työt jäljelle jääneiden kesken.

Kehitysalueiden kunnat ovat myös menettäjiä. Sieltä ihmiset muuttavat työn perässä etelän liikekeskuksiin.

Myös köyhien määrä on kasvanut. Heitä Suomessa on joidenkin laskelmien mukaan lähes miljoona henkilöä, riippuen tietenkin laskutavasta.

Kansallinen häpeämme leipäjonot ovat jatkuvasti kasvaneet.

Näyttää siltä , että kansan kahtiajoko lisääntyy. Rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät. Vieläpä kiihtyvällä nopeudella. Tuloerot ovat kääntyneet ripeään kasvuun. Silti puhutaan vieläkin hyvinvoitivaltiosta.

Olemmeko matkalla jälleen  kohti luokkayhteiskuntaa ? Huolestuttava kehitys yhteiskuntarauhan kannalta.

Myös pörssiromahduksen uhka on ilmassa. Toisena uhkana  häämöttää korkotason nousu. 

 

]]>
14 http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251167-porsiyhtioiden-ennatysosingot-jakoon#comments Investoinnit Osinko Osinkoverotus Tuloerot Tue, 20 Feb 2018 07:44:10 +0000 Martti Issakainen http://marttiissakainen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/251167-porsiyhtioiden-ennatysosingot-jakoon
Talous kasvaa kiivaimmin Lapissa, ei etelän kaupungeissa http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242709-talous-kasvaa-kiivaimmin-lapissa-ei-etelan-kaupungeissa <p>On hämmentävää seurata kaupungistumisesta käytyä keskustelua. Merkittävät markkinaliberaalia oikeistoa lähellä olevat poliitikot ja taloustieteilijät kuten Jan Vapaavuori ja Juhana Vartiainen ja toisaalta vihreät keskustelijat näyttävät sokeasti uskovan kaupungistumisen autuaaksi tekevään voimaan Suomen talousongelmien ratkaisussa.</p><p>&nbsp;Seuraava näyte Vartiaisen blogista kertoo hyvin tästä: &rdquo;<em>Talouskasvu on tällä hetkellä kaupunkien kasvua, niihin syntyvät uudet työtilaisuudet ja niissä tuottavuus nousee. Alueellinen keskittyminen ja kaupunkien kasvu on parasta mitä Suomelle voi tapahtua. Jotkut keskustelevat siitä, voiko kaupungistumisen pysäyttää. Olisi parempi keskustella siitä, miten kaupungistumista edistetään.&rdquo; &nbsp;</em>Jos tätä näkemystä on yrittänyt kyseenalaistaa ja vaatinut koko maan tasapainoista kehittämistä, on leimattu tietämättömäksi siltarumpupoliitikoksi.</p><p>Tuoreet uutiset (Yle uutiset 11.9.) kertovat kuitenkin aivan jotain muuta. Lapin talous kasvaa tällä hetkellä voimakkaammin Suomessa. &nbsp;Lapissa, Kainuussa, Keski-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa yritysten liikevaihdon kasvu on ollut keskimäärin 13&ndash;17%. Lapin ollessa ykkösenä 17%:n kasvulla.</p><p>Nykyinen markkinaliberaalien näkemysten varaan rakentava Sipilän hallitus ei selvästikään näe niitä mahdollisuuksia, joita etelän suurien kaupunkien ulkopuolella on. Lapissa pelätään kasvun tukahtuvan, jos tieverkostoon, rautatie-ja vesiväyläinfraan ja niiden kehittämiseen ei investoida. Sama tietysti pätee Helsinkiinkin. Rempallaan oleva rataverkosto ja huonokuntoiset tiet estävät kasvua. Näiden kuntoonlaitto olisi tuottavaa vaikka sitten lainalla, jota valtio saa nollakorolla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> On hämmentävää seurata kaupungistumisesta käytyä keskustelua. Merkittävät markkinaliberaalia oikeistoa lähellä olevat poliitikot ja taloustieteilijät kuten Jan Vapaavuori ja Juhana Vartiainen ja toisaalta vihreät keskustelijat näyttävät sokeasti uskovan kaupungistumisen autuaaksi tekevään voimaan Suomen talousongelmien ratkaisussa.

 Seuraava näyte Vartiaisen blogista kertoo hyvin tästä: ”Talouskasvu on tällä hetkellä kaupunkien kasvua, niihin syntyvät uudet työtilaisuudet ja niissä tuottavuus nousee. Alueellinen keskittyminen ja kaupunkien kasvu on parasta mitä Suomelle voi tapahtua. Jotkut keskustelevat siitä, voiko kaupungistumisen pysäyttää. Olisi parempi keskustella siitä, miten kaupungistumista edistetään.”  Jos tätä näkemystä on yrittänyt kyseenalaistaa ja vaatinut koko maan tasapainoista kehittämistä, on leimattu tietämättömäksi siltarumpupoliitikoksi.

Tuoreet uutiset (Yle uutiset 11.9.) kertovat kuitenkin aivan jotain muuta. Lapin talous kasvaa tällä hetkellä voimakkaammin Suomessa.  Lapissa, Kainuussa, Keski-Pohjanmaalla ja Varsinais-Suomessa yritysten liikevaihdon kasvu on ollut keskimäärin 13–17%. Lapin ollessa ykkösenä 17%:n kasvulla.

Nykyinen markkinaliberaalien näkemysten varaan rakentava Sipilän hallitus ei selvästikään näe niitä mahdollisuuksia, joita etelän suurien kaupunkien ulkopuolella on. Lapissa pelätään kasvun tukahtuvan, jos tieverkostoon, rautatie-ja vesiväyläinfraan ja niiden kehittämiseen ei investoida. Sama tietysti pätee Helsinkiinkin. Rempallaan oleva rataverkosto ja huonokuntoiset tiet estävät kasvua. Näiden kuntoonlaitto olisi tuottavaa vaikka sitten lainalla, jota valtio saa nollakorolla.

]]>
5 http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242709-talous-kasvaa-kiivaimmin-lapissa-ei-etelan-kaupungeissa#comments Aluepolitiikka Infra Investoinnit Juha Sipilän hallitus Kaupungistuminen Tue, 12 Sep 2017 06:00:00 +0000 Jukka Leppälahti http://jukkakleppalahti.puheenvuoro.uusisuomi.fi/242709-talous-kasvaa-kiivaimmin-lapissa-ei-etelan-kaupungeissa
Ylikuumentunut sisäilmakeskustelu http://samipkanerva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239179-ylikuumentunut-sisailmakeskustelu <p>Sisäilmaongelmat ovat räjähtäneet ihmisten tietoisuuteen viimeisen puolen vuoden aikana. &quot;Koulut kuntoon&quot; oli kuntavaalien suosituin slogan ympäri maan eikä valtuustojen avajaisistunnoissakaan juuri lupauksista peruuteltu. Taisinpa itsekin nousta valtuutetuksi osittain sisäilmateeman siivellä.</p><p>Helsingissä apulaispormestari Pia Pakarinen nosti sisäilmaongelmat kauden ykkösteemaksi. Vantaa perustaa neuvottelukunnan ratkaisujen etsimiseksi. Siuntio päätti korjauttaa kaikki koulunsa. Jopa maan hallitus ryhtyi selvittämään, miten valtio voisi tukea kuntia sisäilmaongelmaisten rakennusten uusimista.</p><p>Sisäilmakeskustelu alkaa jo osoittaa ylikuumenemisen merkkejä. Vakava ongelma tietysti ansaitseekin huomiota, mutta onko nyt lapsi lähdössä pesuveden mukana?</p><p><strong>Pragmaattinen, insinöörimäinen lähestymistapa on etsiä ongelman aiheuttaja ja korjata se.</strong></p><p>Hyvä niin - ongelman aiheuttaja on rakennus ja ongelma poistetaan korjaamalla rakennus. Tähän mennessä on rakennettu väärin, mutta tästä lähtien rakennetaan oikein. Insinöörit eivät ole osanneet rakennuttaa, suunnitella, valvoa eivätkä ylläpitää rakennuksia. Nyt tutkitaan ja selvitetään oikeat toimintatavat ja koulutetaan insinöörit uudelleen. Vanhat rakennukset puretaan ja rakennetaan uusia. Raha ei ole ongelma, koska investointeja varten kannattaa ottaa edullista lainaa ja takaisinmaksu on varma pienentyvien terveydenhuoltokulujen kautta.</p><hr /><p>Tavallaan päättelyketju on ihan oikea ja kaikki tämä kannattaakin toteuttaa määrätietoisesti ja systemaattisesti. Tähän kuitenkin sisältyy muutama riski.</p><p>Meillä on tapana, että kun kaikki kärpäset kerääntyvät kiertämään samaa kikkaretta, vauhti kiihtyy ja mutkia vedetään suoriksi. Valtion tutkimusraha houkuttelee kilpailemaan kehityshankkeilla ja julkisten rakennusten investointipiikki kuumentaa rakennusalan.</p><p><strong>Kun ongelmia ratkotaan kiireellä ja pitkän avoimen piikin kera, tuloksena on valtava investointivelka ja kasa hätäilyllä hankittuja uusia ongelmia.</strong></p><p>Toinen pohtimisen arvoinen seikka on, miksi insinöörit ovat niin pahasti epäonnistuneet rakennusten kanssa. Tunnen insinöörejä enemmän kuin minkään muun ammattikunnan edustajia ja menen takuuseen heidän ammattietiikastaan. Kukaan itseään kunnioittava insinööri ei suunnittele tai toteuta mielestään huonoja teknisiä ratkaisuja. Siksi en pidä mitenkään itsestään selvänä, että valtion tai kuntien asettamat työryhmät löytävät automaattisesti uusia ja ennennäkemättömiä teknisiä ratkaisukeinoja.</p><p>On varteenotettava epäilys, että sisäilmaongelmat ovatkin syntyneet ylläpidon heikkenemisen seurauksena ennemmin kuin huonon rakentamisen seurauksena. Tämän virheen korjaaminen on poliitikoille huomattavasti vaikeampi rasti, sillä ylläpitokulut rasittavat käyttötaloutta eikä niitä voi kirjata investoinniksi. Vaikka käytetylle rahalle olisi odotettavissa hyvääkin tuottoa muiden kustannusten laskiessa, ylläpidosta ei synny pysyvää vastaavaa taseeseen.</p><p><strong>Talousihmiset tietävät, että investoinnit ja käyttömenot maksetaan erilaisella rahalla, vaikka veronmaksaja maksaa molemmat lopulta samasta lompakosta.</strong></p><p>Suurin huolenaiheeni on, että ihminen unohtuu ja hautautuu rakennusten alle. &nbsp;Ihmisten ja heidän ongelmiensa kohtaaminen on hankalaa ja epämiellyttävää.&nbsp;On niin paljon helpompaa kohdistaa huomio rakennuksiin ja osoittaa välittämistä investointibudjettia kasvattamalla.</p><p>Sisäilmaongelmien käsittelyssä ihmisen tulee olla keskiössä - oikeus terveelliseen ja turvalliseen elinympäristöön, työ- tai oppimisympäristöön. Vastuunkantoon kuuluu myös huolehtia jo aiheutetuista vahingoista ja taata riittävä hoito taikka sairauseläke työkykynsä menettäneille.</p><hr /><p>Tunnen ihmisiä, jotka ovat taistelleet vuosikausia oman taikka lastensa terveyden puolesta. He ovat kokeneet vähättelyä ja suoranaista polkemista yrittäessään puolustaa oikeuksiaan turvalliseen ja terveelliseen ympäristöön. Seurauksena tästä on yleensä täydellinen uupuminen sekä loppuelämäksi menetetty terveys.</p><p>Nykyinen ilmapiiri, jossa ongelmat tiedostetaan ja niihin etsitään kirkasotsaisesti ratkaisuja, ei ole syntynyt itsestään.</p><p><strong>Se on vaatinut kymmeniä tuhansia tunteja vapaaehtoistyötä, loputonta vääntämistä paksunahkaisten virkamiesten kanssa, tuhansia itkettyjä öitä ja jopa satojen miljoonien eurojen edestä menetettyä työkykyä.</strong></p><p>Tässä valossa tuntuu kohtuuttomalta, että me poliitikot hymyssä suin lupaamme korjata rakennukset ja keräämme kunnian näiden terveytensä menettäneiden esitaistelijoiden laskemattomista työtunneista.</p><p>Vähintäänkin on kohtuullista vaatia, että pidämme ihmiset ja terveyden etusijalla ja annamme rakennuksille sen painoarvon, mikä niille kuuluu</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Sisäilmaongelmat ovat räjähtäneet ihmisten tietoisuuteen viimeisen puolen vuoden aikana. "Koulut kuntoon" oli kuntavaalien suosituin slogan ympäri maan eikä valtuustojen avajaisistunnoissakaan juuri lupauksista peruuteltu. Taisinpa itsekin nousta valtuutetuksi osittain sisäilmateeman siivellä.

Helsingissä apulaispormestari Pia Pakarinen nosti sisäilmaongelmat kauden ykkösteemaksi. Vantaa perustaa neuvottelukunnan ratkaisujen etsimiseksi. Siuntio päätti korjauttaa kaikki koulunsa. Jopa maan hallitus ryhtyi selvittämään, miten valtio voisi tukea kuntia sisäilmaongelmaisten rakennusten uusimista.

Sisäilmakeskustelu alkaa jo osoittaa ylikuumenemisen merkkejä. Vakava ongelma tietysti ansaitseekin huomiota, mutta onko nyt lapsi lähdössä pesuveden mukana?

Pragmaattinen, insinöörimäinen lähestymistapa on etsiä ongelman aiheuttaja ja korjata se.

Hyvä niin - ongelman aiheuttaja on rakennus ja ongelma poistetaan korjaamalla rakennus. Tähän mennessä on rakennettu väärin, mutta tästä lähtien rakennetaan oikein. Insinöörit eivät ole osanneet rakennuttaa, suunnitella, valvoa eivätkä ylläpitää rakennuksia. Nyt tutkitaan ja selvitetään oikeat toimintatavat ja koulutetaan insinöörit uudelleen. Vanhat rakennukset puretaan ja rakennetaan uusia. Raha ei ole ongelma, koska investointeja varten kannattaa ottaa edullista lainaa ja takaisinmaksu on varma pienentyvien terveydenhuoltokulujen kautta.


Tavallaan päättelyketju on ihan oikea ja kaikki tämä kannattaakin toteuttaa määrätietoisesti ja systemaattisesti. Tähän kuitenkin sisältyy muutama riski.

Meillä on tapana, että kun kaikki kärpäset kerääntyvät kiertämään samaa kikkaretta, vauhti kiihtyy ja mutkia vedetään suoriksi. Valtion tutkimusraha houkuttelee kilpailemaan kehityshankkeilla ja julkisten rakennusten investointipiikki kuumentaa rakennusalan.

Kun ongelmia ratkotaan kiireellä ja pitkän avoimen piikin kera, tuloksena on valtava investointivelka ja kasa hätäilyllä hankittuja uusia ongelmia.

Toinen pohtimisen arvoinen seikka on, miksi insinöörit ovat niin pahasti epäonnistuneet rakennusten kanssa. Tunnen insinöörejä enemmän kuin minkään muun ammattikunnan edustajia ja menen takuuseen heidän ammattietiikastaan. Kukaan itseään kunnioittava insinööri ei suunnittele tai toteuta mielestään huonoja teknisiä ratkaisuja. Siksi en pidä mitenkään itsestään selvänä, että valtion tai kuntien asettamat työryhmät löytävät automaattisesti uusia ja ennennäkemättömiä teknisiä ratkaisukeinoja.

On varteenotettava epäilys, että sisäilmaongelmat ovatkin syntyneet ylläpidon heikkenemisen seurauksena ennemmin kuin huonon rakentamisen seurauksena. Tämän virheen korjaaminen on poliitikoille huomattavasti vaikeampi rasti, sillä ylläpitokulut rasittavat käyttötaloutta eikä niitä voi kirjata investoinniksi. Vaikka käytetylle rahalle olisi odotettavissa hyvääkin tuottoa muiden kustannusten laskiessa, ylläpidosta ei synny pysyvää vastaavaa taseeseen.

Talousihmiset tietävät, että investoinnit ja käyttömenot maksetaan erilaisella rahalla, vaikka veronmaksaja maksaa molemmat lopulta samasta lompakosta.

Suurin huolenaiheeni on, että ihminen unohtuu ja hautautuu rakennusten alle.  Ihmisten ja heidän ongelmiensa kohtaaminen on hankalaa ja epämiellyttävää. On niin paljon helpompaa kohdistaa huomio rakennuksiin ja osoittaa välittämistä investointibudjettia kasvattamalla.

Sisäilmaongelmien käsittelyssä ihmisen tulee olla keskiössä - oikeus terveelliseen ja turvalliseen elinympäristöön, työ- tai oppimisympäristöön. Vastuunkantoon kuuluu myös huolehtia jo aiheutetuista vahingoista ja taata riittävä hoito taikka sairauseläke työkykynsä menettäneille.


Tunnen ihmisiä, jotka ovat taistelleet vuosikausia oman taikka lastensa terveyden puolesta. He ovat kokeneet vähättelyä ja suoranaista polkemista yrittäessään puolustaa oikeuksiaan turvalliseen ja terveelliseen ympäristöön. Seurauksena tästä on yleensä täydellinen uupuminen sekä loppuelämäksi menetetty terveys.

Nykyinen ilmapiiri, jossa ongelmat tiedostetaan ja niihin etsitään kirkasotsaisesti ratkaisuja, ei ole syntynyt itsestään.

Se on vaatinut kymmeniä tuhansia tunteja vapaaehtoistyötä, loputonta vääntämistä paksunahkaisten virkamiesten kanssa, tuhansia itkettyjä öitä ja jopa satojen miljoonien eurojen edestä menetettyä työkykyä.

Tässä valossa tuntuu kohtuuttomalta, että me poliitikot hymyssä suin lupaamme korjata rakennukset ja keräämme kunnian näiden terveytensä menettäneiden esitaistelijoiden laskemattomista työtunneista.

Vähintäänkin on kohtuullista vaatia, että pidämme ihmiset ja terveyden etusijalla ja annamme rakennuksille sen painoarvon, mikä niille kuuluu

 

]]>
9 http://samipkanerva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239179-ylikuumentunut-sisailmakeskustelu#comments Kotimaa Investoinnit Lasten terveys Rakentaminen Sisäilma Sisäilmaongelmat Sat, 24 Jun 2017 16:25:45 +0000 Sami Kanerva http://samipkanerva.puheenvuoro.uusisuomi.fi/239179-ylikuumentunut-sisailmakeskustelu
Palkkamaltti edellyttää osinkomalttia ja investointeja kasvuun http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237230-palkkamaltti-edellyttaa-osinkomalttia-ja-investointeja-kasvuun <p>Hallitus koittaa luoda kuvaa, jossa olisimme kaikki samassa veneessä Suomea pelastamassa. Minulle tulee mieleen ennemminkin lentokone, jossa on business- ja turistiluokka erillään. Nyt kiivaana käyvä keskustelu vaadittavasta maltista tuntuu tuntuu ulottuvan vain palkansaajiin ja ay-liikkeeseen. Kiky-sopimuksen tarkoituksena oli luoda kasvua, lisätä investointeja sekä parantaa työllisyyttä. Tuloksista ollaan montaa mieltä - tavoitteena ei ainakaan julkisesti ole kuitenkaan ollust tulonsirto palkansaajilta yritysten osinkoihin.</p><p>Osinkokevään 2017 on jälleen kuvattu olevan varsin tuottoisa ja edellinenhän oli erittäin hyvä. eli osinkomittarilla katsottuna monilla aloilla ja yrityksillä ei mene ollenkaan huonosti. Onko tämä sitten näkynyt hyvin investointien kasvussa? Itselleni ei ole muodostunut vielä tällaista kuvaa vaan niitä tehdään edelleen varsin matalalla tasolla. Kun pyydetään palkansaajia luottamaan yrityksiin korotusten osalta nyt, pitäisi pystyä osoittamaan askelia, joiden pohjalta myös palkansaajilla on usko oikeasta suunnasta - ja siten sen maltin tuomien säästöjen kohdentumisesta oikeisiin asioihin.</p><p><strong>Osinkoveroselvityksen satoa</strong></p><p>Suomessa on pystytty sinnikkäästi pitämään yllä mielikuvaa siitä, että osinkoverotuksemme taso olisi jotenkin eityisen korkea.&nbsp;&nbsp;Kun otetaan huomioon muut verot puhtaaseen osinkoveroon liittyen kuten yhteisöveron varsin alhainen taso, niin OECD-maista Suomessa osingoista maksettu vero on hieman alle keskitason eikä siis mikään suuri.</p><p>Hallituksen asettama työryhmä lausui <a href="http://vm.fi/documents/10623/3779937/Yritysverotuksen+asiantuntijaty%C3%B6ryhm%C3%A4n+raportti/7d12dd61-2065-4cdd-bda4-a953fd2f56c0">selvityksessään</a> mm seuraavaa listaamattomista yrityksistä:</p><p>&quot;<em>Luonnollisten henkilöiden listaamattomista yhtiöistä saatujen osinkojen verojärjestelmän on sen sijaan arvioitu sisältävän useita vääränlaisia kannustimia investointien, tuottavuuden ja talouskasvun kannalta.&quot;</em></p><p><em>&quot;Osinkoverotus saattaa myös ohjata yrityksiä investoimaan varoja vähäriskisiin ja bruttotuottomielessä vähemmän tuottaviin investointeihin korkeampiriskisten, mutta enemmän tuottavien investointien kustannuksella. Tällä tavoin osinkoverotus voi heikentää terveen ja liiketoimintalähtöisen riskinoton kannustimia listaamattomissa yhtiöissä ja latistaa investointien tuottoprofiilia taloudessa.&quot;</em></p><p>Varsin selvästi ollaan tultu johtopäätöksiin, joiden mukaan nykymalli ei tue kasvua ja tuottavuutta. Kuitenkin aivan kuten yritystukien osalta päädyttiin olemaan tekemättä mitään. No, se oli taas niitä kaikenmaailman dosenttien höpinöitä.</p><p><strong>Hallitus toimii kuten näivettyvä yritys</strong></p><p>Hallitus on käytännössä valinnut linjan, jossa se puutu mihinkään rakenteisiin ja nykymalleihin yrityksiin liittyen eli ollaan hallituskausi pysähtyneisyyden tilassa uskaltamatta ottaa mitään riskejä. Ainoa mitä viilataan ovat kustannukset ja erityisesti työn aiheuttamat kustannukset. Yritystuista pdetään leikkaamattomina nykyistä toimintaa säilyttävät tuet ja otetaan pois niistä tavoitteita aidosti auttavista tuista kuten Tekesiltä - aivan hölmöläisten hommaa. Ikäänkuin ei haluttaisi tukea uutta luovia ja uuden menestyksen syntyä vaan ylläpidetään vanhaa omistajuutta, vaurautta ja valtaa.</p><p>Yritys joka neljä vuotta vain viilaa kustannuksia ja karsii esimerkiksi tuotekehitystään on väistämättä näivettymisen tiellä. Hetkellisesti tulos voi parantua, mutta pitkällä aikajaksolla uutta ei synny ja katteet laskevat - pahimmillaan muut menevät tuotteillaan ohi laadussa ja kehittyneisyydessä eikä edes säästöillä saavutettu halpa hinta enää riitä.</p><p>Joku on sanonut, että yrityksen pahin riski toteutuu varmasti, jos se ei uskalla ottaa riskejä.</p><p><strong>Kadehdin Ruotsin solidaarisuutta</strong></p><p>Ruotsilla on varaa suurempiin palkankorotuksiin enkä missään nimessä moisia Suomeen halua. <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9541066">Ruotsin päätöksissä</a> kadehdin paljon enemmän saatua sopua matalapalkka-alojen suuremmasta korotuksesta:&nbsp;</p><p>&quot;<em>Suurin ammattiliitto LO sai myös läpi oman vaatimuksensa, jonka myötä matalapalkka-aloille tulee erillinen korotus. Tämä tarkoittaa, että alle 24 000 kruunua eli noin 2 400 euroa kuukaudessa saavat sopimusaikana 1 500&ndash; 1 600 kruunun korotuksen kuukausipalkkaansa.</em>&quot;</p><p>Verrattuna Suomessa käytävään keskusteluun ollaan toisella mielestäni paljon paremmalla suunnalla.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallitus koittaa luoda kuvaa, jossa olisimme kaikki samassa veneessä Suomea pelastamassa. Minulle tulee mieleen ennemminkin lentokone, jossa on business- ja turistiluokka erillään. Nyt kiivaana käyvä keskustelu vaadittavasta maltista tuntuu tuntuu ulottuvan vain palkansaajiin ja ay-liikkeeseen. Kiky-sopimuksen tarkoituksena oli luoda kasvua, lisätä investointeja sekä parantaa työllisyyttä. Tuloksista ollaan montaa mieltä - tavoitteena ei ainakaan julkisesti ole kuitenkaan ollust tulonsirto palkansaajilta yritysten osinkoihin.

Osinkokevään 2017 on jälleen kuvattu olevan varsin tuottoisa ja edellinenhän oli erittäin hyvä. eli osinkomittarilla katsottuna monilla aloilla ja yrityksillä ei mene ollenkaan huonosti. Onko tämä sitten näkynyt hyvin investointien kasvussa? Itselleni ei ole muodostunut vielä tällaista kuvaa vaan niitä tehdään edelleen varsin matalalla tasolla. Kun pyydetään palkansaajia luottamaan yrityksiin korotusten osalta nyt, pitäisi pystyä osoittamaan askelia, joiden pohjalta myös palkansaajilla on usko oikeasta suunnasta - ja siten sen maltin tuomien säästöjen kohdentumisesta oikeisiin asioihin.

Osinkoveroselvityksen satoa

Suomessa on pystytty sinnikkäästi pitämään yllä mielikuvaa siitä, että osinkoverotuksemme taso olisi jotenkin eityisen korkea.  Kun otetaan huomioon muut verot puhtaaseen osinkoveroon liittyen kuten yhteisöveron varsin alhainen taso, niin OECD-maista Suomessa osingoista maksettu vero on hieman alle keskitason eikä siis mikään suuri.

Hallituksen asettama työryhmä lausui selvityksessään mm seuraavaa listaamattomista yrityksistä:

"Luonnollisten henkilöiden listaamattomista yhtiöistä saatujen osinkojen verojärjestelmän on sen sijaan arvioitu sisältävän useita vääränlaisia kannustimia investointien, tuottavuuden ja talouskasvun kannalta."

"Osinkoverotus saattaa myös ohjata yrityksiä investoimaan varoja vähäriskisiin ja bruttotuottomielessä vähemmän tuottaviin investointeihin korkeampiriskisten, mutta enemmän tuottavien investointien kustannuksella. Tällä tavoin osinkoverotus voi heikentää terveen ja liiketoimintalähtöisen riskinoton kannustimia listaamattomissa yhtiöissä ja latistaa investointien tuottoprofiilia taloudessa."

Varsin selvästi ollaan tultu johtopäätöksiin, joiden mukaan nykymalli ei tue kasvua ja tuottavuutta. Kuitenkin aivan kuten yritystukien osalta päädyttiin olemaan tekemättä mitään. No, se oli taas niitä kaikenmaailman dosenttien höpinöitä.

Hallitus toimii kuten näivettyvä yritys

Hallitus on käytännössä valinnut linjan, jossa se puutu mihinkään rakenteisiin ja nykymalleihin yrityksiin liittyen eli ollaan hallituskausi pysähtyneisyyden tilassa uskaltamatta ottaa mitään riskejä. Ainoa mitä viilataan ovat kustannukset ja erityisesti työn aiheuttamat kustannukset. Yritystuista pdetään leikkaamattomina nykyistä toimintaa säilyttävät tuet ja otetaan pois niistä tavoitteita aidosti auttavista tuista kuten Tekesiltä - aivan hölmöläisten hommaa. Ikäänkuin ei haluttaisi tukea uutta luovia ja uuden menestyksen syntyä vaan ylläpidetään vanhaa omistajuutta, vaurautta ja valtaa.

Yritys joka neljä vuotta vain viilaa kustannuksia ja karsii esimerkiksi tuotekehitystään on väistämättä näivettymisen tiellä. Hetkellisesti tulos voi parantua, mutta pitkällä aikajaksolla uutta ei synny ja katteet laskevat - pahimmillaan muut menevät tuotteillaan ohi laadussa ja kehittyneisyydessä eikä edes säästöillä saavutettu halpa hinta enää riitä.

Joku on sanonut, että yrityksen pahin riski toteutuu varmasti, jos se ei uskalla ottaa riskejä.

Kadehdin Ruotsin solidaarisuutta

Ruotsilla on varaa suurempiin palkankorotuksiin enkä missään nimessä moisia Suomeen halua. Ruotsin päätöksissä kadehdin paljon enemmän saatua sopua matalapalkka-alojen suuremmasta korotuksesta: 

"Suurin ammattiliitto LO sai myös läpi oman vaatimuksensa, jonka myötä matalapalkka-aloille tulee erillinen korotus. Tämä tarkoittaa, että alle 24 000 kruunua eli noin 2 400 euroa kuukaudessa saavat sopimusaikana 1 500– 1 600 kruunun korotuksen kuukausipalkkaansa."

Verrattuna Suomessa käytävään keskusteluun ollaan toisella mielestäni paljon paremmalla suunnalla.

]]>
8 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237230-palkkamaltti-edellyttaa-osinkomalttia-ja-investointeja-kasvuun#comments Hallitus 2015 Investoinnit Osingot Palkkamaltti Talouskasvu Sat, 20 May 2017 10:44:51 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/237230-palkkamaltti-edellyttaa-osinkomalttia-ja-investointeja-kasvuun
Viipyilytalous – koulutusleikkausten välitön seuraus http://thoulne.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236016-viipyilytalous-koulutusleikkausten-valiton-seuraus <p>iuy oihu iyg kjh kjk hkjh lkj loij ljk lkj</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> iuy oihu iyg kjh kjk hkjh lkj loij ljk lkj

]]>
6 Kotimaa Investoinnit Koulutusleikkaukset Talouskasvu Sat, 22 Apr 2017 20:52:46 +0000 Terho Nikulainen http://thoulne.puheenvuoro.uusisuomi.fi/236016-viipyilytalous-koulutusleikkausten-valiton-seuraus
Kaikenmaailman dosenttien osinkoveroehdotus http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235767-kaikenmaailman-dosenttien-osinkovero-ehdotus <p>Hallitus teetti laajan yritysveroselvityksen, josta Sipilä ei nähtävästi saanut haluamiaan tuloksia. Kaikenmaailman dosentit päätyivät ehdotuksiin, joka ei sovi Sipilän omistajien etua ajavaan politiikkaan, vaikka niillä voitaisiin edistää kasvua ja työllisyyttä.</p><p>Työryhmä näki yhtenä merkittävänä ongelmana listaamattomien yritysten osinkoverotuksen, sen vaikutuksista todettiin <a href="http://vm.fi/documents/10623/3779937/Yritysverotuksen+asiantuntijaty%C3%B6ryhm%C3%A4n+raportti/7d12dd61-2065-4cdd-bda4-a953fd2f56c0">selvityksessä</a> mm seuraavaa:</p><p>&quot;<em>Luonnollisten henkilöiden listaamattomista yhtiöistä saatujen osinkojen verojärjestelmän on sen sijaan arvioitu sisältävän useita vääränlaisia kannustimia investointien, tuottavuuden ja talouskasvun kannalta.</em>&quot;</p><p>&quot;<em>On kuitenkin havaittu, että listaamattomista yhtiöistä saatujen osinkojen verojärjestelmällä on yrityksen investointi-, rahoitus- ja voitonjakopäätöksiä vääristävä vaikutuksia, erityisesti järjestelmään liittyvän liian korkean tuottoprosentin takia. Epäneutraalisuutensa vuoksi listaamattomista yhtiöistä saatujen osinkojen verotus heikentää pääoman kohdentumista tuottavimpiin kohteisiinsa taloudessa. Osinkoverotus saattaa myös ohjata yrityksiä investoimaan varoja vähäriskisiin ja bruttotuottomielessä vähemmän tuottaviin investointeihin korkeampiriskisten, mutta enemmän tuottavien investointien kustannuksella. Tällä tavoin osinkoverotus voi heikentää terveen ja liiketoimintalähtöisen riskinoton kannustimia listaamattomissa yhtiöissä ja latistaa investointien tuottoprofiilia taloudessa.</em>&quot;</p><p>&quot;<em>Koska osinkoverotukseen liittyvä 8 prosentin tuottoraja on hyvin korkea verrattuna suhteellisen riskittömiin markkinakorkoihin, verotus on siinä mielessä epä- neutraalia, että investointikannustimet vaihtelevat pelkästään verotuksen takia erilaisten yritysten kesken. Nykyinen osinkoverojärjestelmä suosii erityisesti sellaisia yrityksiä, joiden pääoman keskimääräinen tuotto on suhteellisen korkea. Näiden yritysten omistajien kannattaa kasvattaa yrityksen tuotannollista pääomaa, vaikka investointien rajatuotto jäisi suhteellisen matalaksi. Koska investointien tuottovaatimus vaihtelee verotuksen takia, investoinnit eivät välttämättä kohdistu taloudessa sinne, missä ne tuottaisivat eniten eli hankkeisiin, joiden rajatuottavuus on korkea. Tämä on omiaan laskemaan työn keskimääräistä tuottavuutta, jolloin samalla myös palkkataso laskee.</em>&quot;</p><p>Juha Sipilä ampui tämän samantien alas toteamalla: &quot;&rdquo;<em>Osinkoveron korotusta en tule hyväksymään. Myös tässä ennustettavuus, kannustavuus ja pitkäjänteisyys ovat tärkeitä.</em>&quot;&nbsp;</p><p>Timo Soini kerkesi jossain vaiheessa esittämään muutoksia osinkoverotukseen, mutta hiljeni nopeasti Juha-sedän kommenttien jälkeen. Sipilän kaltaisten omistajien etu vaikuttaa olevan kasvua, investointien kohdentumista sekä työllisyyden paranemista tärkeämpää. Mitäpä sitä Suomen etua tässä ajattelemaan. Toki vaikkapa työttömät arvostaisivat oikeaa kannustamista ja ennustettavuutta, mutta heille sitä ei taida Sipilä antaa.</p><p>Yksi Suomen suurimmista ongelmista on tällä hetkellä se, että yritykset eivät hae kasvua ja investoi. Tällaista pysähtyneisyyttä tukeviin rakenteisiin pitäisi ilman muuta puuttua, mutta miksi Sipilän hallitus ei niin sitten tee? Juuri ennen hallitusta tehty VATT:in selvitys yritystuista myös kertoo, että niillä ei saavuteta haluttuja tuloksia - sillekään ei olla kahdessa vuodessa tehty mitään. Itselleni tulee kuva, että tämä nykytila sopii Sipilälle ja tarjoaa hänelle ja kaltaisilleen mahdollisuuden varallisuuden kasvattamiseen turvallisesti osingoilla. Suomen kannalta tämä ei nimittäien ole järkevää - kasvua ja vienti luovat työtä, ei paikallaanpolkevat yritykset.&nbsp;</p><p><a href="https://www.kauppalehti.fi/uutiset/sipila-torppasi-osinkoveroesityksen-ennalta/5xsFkZtw">Kauppalehti</a> kertoi selvityksestä kirjoituksessaan <em>Sipilä torppasi osinkoveroesityksen ennalta </em>seuraavaa:</p><p>&quot;<em>Ei, ei ja vielä kerran ei. Yritysverotusta pohtinut työryhmä tyrmää useimmat veromallit, joita sen tehtävänä on ollut selvittää</em>.&quot;</p><p>Käytännössä työryhmä siis näki, ettei hallituksen ennakkoajatuksille ollut perusteita ja päätyivät esittämään jotain muuta. Se ei sitten kuitenkaan kaikenmaailman dosenttien tekemänä kelpaa alkuunkaan? Sipilällä on hallussaan joku suurempi viisaus asiasta.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Hallitus teetti laajan yritysveroselvityksen, josta Sipilä ei nähtävästi saanut haluamiaan tuloksia. Kaikenmaailman dosentit päätyivät ehdotuksiin, joka ei sovi Sipilän omistajien etua ajavaan politiikkaan, vaikka niillä voitaisiin edistää kasvua ja työllisyyttä.

Työryhmä näki yhtenä merkittävänä ongelmana listaamattomien yritysten osinkoverotuksen, sen vaikutuksista todettiin selvityksessä mm seuraavaa:

"Luonnollisten henkilöiden listaamattomista yhtiöistä saatujen osinkojen verojärjestelmän on sen sijaan arvioitu sisältävän useita vääränlaisia kannustimia investointien, tuottavuuden ja talouskasvun kannalta."

"On kuitenkin havaittu, että listaamattomista yhtiöistä saatujen osinkojen verojärjestelmällä on yrityksen investointi-, rahoitus- ja voitonjakopäätöksiä vääristävä vaikutuksia, erityisesti järjestelmään liittyvän liian korkean tuottoprosentin takia. Epäneutraalisuutensa vuoksi listaamattomista yhtiöistä saatujen osinkojen verotus heikentää pääoman kohdentumista tuottavimpiin kohteisiinsa taloudessa. Osinkoverotus saattaa myös ohjata yrityksiä investoimaan varoja vähäriskisiin ja bruttotuottomielessä vähemmän tuottaviin investointeihin korkeampiriskisten, mutta enemmän tuottavien investointien kustannuksella. Tällä tavoin osinkoverotus voi heikentää terveen ja liiketoimintalähtöisen riskinoton kannustimia listaamattomissa yhtiöissä ja latistaa investointien tuottoprofiilia taloudessa."

"Koska osinkoverotukseen liittyvä 8 prosentin tuottoraja on hyvin korkea verrattuna suhteellisen riskittömiin markkinakorkoihin, verotus on siinä mielessä epä- neutraalia, että investointikannustimet vaihtelevat pelkästään verotuksen takia erilaisten yritysten kesken. Nykyinen osinkoverojärjestelmä suosii erityisesti sellaisia yrityksiä, joiden pääoman keskimääräinen tuotto on suhteellisen korkea. Näiden yritysten omistajien kannattaa kasvattaa yrityksen tuotannollista pääomaa, vaikka investointien rajatuotto jäisi suhteellisen matalaksi. Koska investointien tuottovaatimus vaihtelee verotuksen takia, investoinnit eivät välttämättä kohdistu taloudessa sinne, missä ne tuottaisivat eniten eli hankkeisiin, joiden rajatuottavuus on korkea. Tämä on omiaan laskemaan työn keskimääräistä tuottavuutta, jolloin samalla myös palkkataso laskee."

Juha Sipilä ampui tämän samantien alas toteamalla: "”Osinkoveron korotusta en tule hyväksymään. Myös tässä ennustettavuus, kannustavuus ja pitkäjänteisyys ovat tärkeitä.

Timo Soini kerkesi jossain vaiheessa esittämään muutoksia osinkoverotukseen, mutta hiljeni nopeasti Juha-sedän kommenttien jälkeen. Sipilän kaltaisten omistajien etu vaikuttaa olevan kasvua, investointien kohdentumista sekä työllisyyden paranemista tärkeämpää. Mitäpä sitä Suomen etua tässä ajattelemaan. Toki vaikkapa työttömät arvostaisivat oikeaa kannustamista ja ennustettavuutta, mutta heille sitä ei taida Sipilä antaa.

Yksi Suomen suurimmista ongelmista on tällä hetkellä se, että yritykset eivät hae kasvua ja investoi. Tällaista pysähtyneisyyttä tukeviin rakenteisiin pitäisi ilman muuta puuttua, mutta miksi Sipilän hallitus ei niin sitten tee? Juuri ennen hallitusta tehty VATT:in selvitys yritystuista myös kertoo, että niillä ei saavuteta haluttuja tuloksia - sillekään ei olla kahdessa vuodessa tehty mitään. Itselleni tulee kuva, että tämä nykytila sopii Sipilälle ja tarjoaa hänelle ja kaltaisilleen mahdollisuuden varallisuuden kasvattamiseen turvallisesti osingoilla. Suomen kannalta tämä ei nimittäien ole järkevää - kasvua ja vienti luovat työtä, ei paikallaanpolkevat yritykset. 

Kauppalehti kertoi selvityksestä kirjoituksessaan Sipilä torppasi osinkoveroesityksen ennalta seuraavaa:

"Ei, ei ja vielä kerran ei. Yritysverotusta pohtinut työryhmä tyrmää useimmat veromallit, joita sen tehtävänä on ollut selvittää."

Käytännössä työryhmä siis näki, ettei hallituksen ennakkoajatuksille ollut perusteita ja päätyivät esittämään jotain muuta. Se ei sitten kuitenkaan kaikenmaailman dosenttien tekemänä kelpaa alkuunkaan? Sipilällä on hallussaan joku suurempi viisaus asiasta.

 

 

]]>
32 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235767-kaikenmaailman-dosenttien-osinkovero-ehdotus#comments Hallitus 2015 Investoinnit Juha Sipilä Talouskasvu Mon, 17 Apr 2017 05:37:43 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235767-kaikenmaailman-dosenttien-osinkovero-ehdotus
Miten rakennetaan vetovoimaisia ja hyvinvoivia kaupunkeja http://anttimller.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235115-miten-rakennetaan-vetovoimaisia-ja-hyvinvoivia-kaupunkeja <p>Tiesitkö, että...</p><p>- Helsingin seudulla sijaitsee kolmannes Suomen työpaikoista</p><p>- Helsingin seudulla tuotetaan noin 36 % Suomen bruttokansantuotteesta</p><p>- Helsinki on maailman kolmanneksi houkuttelevin kaupunki huippuosaajien keskuudessa</p><p>Tässä on kolme huomiota, jotka kertovat paljon tämän päivän taloudesta sekä Helsingin asemasta Suomessa &ndash; ja maailmallakin. Jos haluaa kehittää Helsinkiä ja samalla koko Suomea oikeaan suuntaan, on ymmärrettävä kaupunkitaloutta ja urbaaneja vetovoimatekijöitä.</p><p>Suomessa <a href="http://www.kauppalehti.fi/uutiset/kaupunkien-kasvu-on-talouskasvun-edellytys/SMr4guZp?ref=facebook:88e9">kirjoittelu</a> kaupungistumisen merkityksestä on viime aikoina lisääntynyt, mikä on hyvä asia. Keskustelun lisäksi tarvitaan päättäjiä, joilla on kokonaisvaltaista näkemystä menestyvän kaupungin edellytyksistä.</p><p>Helsinki on Suomen keihäänkärki ja sillanpää maailmalle. Vaikka kansainvälisen Global <a href="http://www.gtci2017.com/documents/GTCI-2017-infographic_GLOBAL.pdf" target="_blank">Cities Talent Competitiveness Index</a> -tutkimuksen mukaan Helsinki sijoittui 46 kaupungin joukossa komeasti kolmanneksi, ei meillä ole varaa levätä laakereilla: vajaan 900 kilometrin päässä sijaitseva Kööpenhamina oli vertailun paras, ja viidenneksi sijoittunut Göteborg hengittää niskaan.</p><p>Esimerkiksi juuri näitä kaupunkiseutuja vastaan Helsinki kilpailee. Tässä kolme tapaa, miten minä vahvistaisin Helsingin taloutta.</p><p><strong>1. Vetovoimainen kaupunki on monipuolinen ja kulttuurisesti rikas</strong></p><p>Taloudellisesti vahva kaupunki ei ole niinkään paikka, jossa yrityksien verohelpotukset on maksimoitu. Sen sijaan on olennaista havaita, että työnteko on vain yksi osa ihmisen arkea ja elämää.</p><p>Tällä tarkoitan sitä, että taloudellisesti vahvan ja vetovoimaisen kaupungin on kyettävä tarjoamaan monipuolisia ja kiinnostavia palveluita myös työntekijän vapaa-ajalla. Erityisesti kansainvälisten huippuosaajien osalta tämä on kriittistä: kaupungista pitää löytyä monipuolisia palveluita, rikas kulttuuritarjonta, viihtyisää ja turvallista julkista tilaa, hyvät kulkuyhteydet jne.</p><p>Kuten <a href="https://en.wikipedia.org/wiki/World%27s_most_liveable_cities" target="_blank">monen kansainvälisen vertailun kriteerit</a> kertovat, Elävä kaupunki on monen tekijän summa. Siksi meidän onkin huolehdittava paitsi yrittäjyyden ja liiketoiminnan edellytyksistä myös julkisesta terveydenhuollosta, hyvästä yhteiskuntajärjestyksestä, tasa-arvosta ja kaupungin yleisestä kiinnostavuudesta.</p><p><strong>2. Tehdään järkeviä investointeja, jotka myös kannattavat</strong></p><p>Rahaa voi käyttää monella tavalla. Voi esimerkiksi hassata satoja miljoonia eurojen autotunneliin, jota <a href="http://www.anttimoller.fi/kavelykeskusta-ei-vaadi-keskustatunnelia/">ei edes tarvita</a>. Tai sitten voi tehdä investointeja, joilla on tutkitusti erinomaiset tuottoennusteet ja toivottuja yhteiskunnallisia vaikutuksia.</p><p>Minä haluan käyttää verorahoja viimeksi mainitulla tavalla. Esimerkiksi näin:</p><p>- Varhaiskasvatusinvestoinnit maksavat itsensä takaisin <a href="http://yle.fi/uutiset/3-9085513" target="_blank">seitsenkertaisesti</a><br />-&gt; puolitetaan Helsingin päivähoitomaksut ja varmistetaan, että jokaisella perheellä on</p><p>- Pyöräilyyn tehtävät investoinnit maksavat itsensä takaisin <a href="https://dev.hel.fi/paatokset/media/att/19/19e23771a537de7733462d3984af5b3d2ebcff7e.pdf" target="_blank">kahdeksankertaisesti</a><br />-&gt; rakennetaan pyöräilyn pääväylät nopeutetussa aikataulussa</p><p>- Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa<br />-&gt; huolehditaan koulujen riittävistä resursseista niin opetuksessa kuin koulun tukipalveluissakin</p><p>- Energiansäästö ja puhdas energiantuotanto ovat kannattavia hankkeita<br />-&gt; investoidaan uusiutuvaan energiaan ja panostetaan energiatehokkuuteen kaupungin kiinteistöissä</p><p>Taloudellisten panostusten määräävä tekijä ei saa olla lyhytnäköinen tuotto. Sen sijaan verovarojen käyttöä tulee suunnitella pitkällä tähtäimellä ja samalla pitää huoli, että talous pysyy keinona synnyttää hyvinvointia eikä nouse lopulliseksi päämääräksi.</p><p><strong>3. Helsinki on kaikkien kaupunki, ei vain rikkaiden</strong></p><p>Olen erittäin huolissani Helsingin asuntojen hintakehityksestä. Jokaisella suomalaisella pitää olla mahdollisuus löytää koti Helsingistä, jossa asuminen ei saa olla lompakon paksuudesta kiinni. Tämä on paitsi reilua myös työmarkkinoiden dynamiikan kannalta keskeistä.</p><p>Tavoitteen toteuttaminen vaatii väkevää panostusta asuntotuotantoon, ja tässä uusi yleiskaava on avainasemassa. Meidän on työnnettävä moottoritiet hieman kauemmaksi Helsingin ydinalueilta &ndash; noin 8 000 uudella asukkaalla kasvavassa kaupungissa tämä on luonnollinen kehityskulku &ndash; ja rakennettava kaupunkibulevardit, jotka takaavat viihtyisiä koteja pikaraitioteiden äärellä. </p><p>Tämän lisäksi tarvitsemme kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Meidän on myös poistettava täydennysrakentamisen esteitä ja huolehdittava, että autopaikkanormi ei jatkossa estä vanhojen taloyhtiöiden tonteille rakentamista.</p><p><br />Olen asunut Helsingissä pian puolet elämästäni, ja tänä aikana rakastunut tähän kaupunkiin. Haluan tehdä sellaisia päätöksiä, jotka saavat uudet helsinkiläiset tuntemaan samoin.</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Tiesitkö, että...

- Helsingin seudulla sijaitsee kolmannes Suomen työpaikoista

- Helsingin seudulla tuotetaan noin 36 % Suomen bruttokansantuotteesta

- Helsinki on maailman kolmanneksi houkuttelevin kaupunki huippuosaajien keskuudessa

Tässä on kolme huomiota, jotka kertovat paljon tämän päivän taloudesta sekä Helsingin asemasta Suomessa – ja maailmallakin. Jos haluaa kehittää Helsinkiä ja samalla koko Suomea oikeaan suuntaan, on ymmärrettävä kaupunkitaloutta ja urbaaneja vetovoimatekijöitä.

Suomessa kirjoittelu kaupungistumisen merkityksestä on viime aikoina lisääntynyt, mikä on hyvä asia. Keskustelun lisäksi tarvitaan päättäjiä, joilla on kokonaisvaltaista näkemystä menestyvän kaupungin edellytyksistä.

Helsinki on Suomen keihäänkärki ja sillanpää maailmalle. Vaikka kansainvälisen Global Cities Talent Competitiveness Index -tutkimuksen mukaan Helsinki sijoittui 46 kaupungin joukossa komeasti kolmanneksi, ei meillä ole varaa levätä laakereilla: vajaan 900 kilometrin päässä sijaitseva Kööpenhamina oli vertailun paras, ja viidenneksi sijoittunut Göteborg hengittää niskaan.

Esimerkiksi juuri näitä kaupunkiseutuja vastaan Helsinki kilpailee. Tässä kolme tapaa, miten minä vahvistaisin Helsingin taloutta.

1. Vetovoimainen kaupunki on monipuolinen ja kulttuurisesti rikas

Taloudellisesti vahva kaupunki ei ole niinkään paikka, jossa yrityksien verohelpotukset on maksimoitu. Sen sijaan on olennaista havaita, että työnteko on vain yksi osa ihmisen arkea ja elämää.

Tällä tarkoitan sitä, että taloudellisesti vahvan ja vetovoimaisen kaupungin on kyettävä tarjoamaan monipuolisia ja kiinnostavia palveluita myös työntekijän vapaa-ajalla. Erityisesti kansainvälisten huippuosaajien osalta tämä on kriittistä: kaupungista pitää löytyä monipuolisia palveluita, rikas kulttuuritarjonta, viihtyisää ja turvallista julkista tilaa, hyvät kulkuyhteydet jne.

Kuten monen kansainvälisen vertailun kriteerit kertovat, Elävä kaupunki on monen tekijän summa. Siksi meidän onkin huolehdittava paitsi yrittäjyyden ja liiketoiminnan edellytyksistä myös julkisesta terveydenhuollosta, hyvästä yhteiskuntajärjestyksestä, tasa-arvosta ja kaupungin yleisestä kiinnostavuudesta.

2. Tehdään järkeviä investointeja, jotka myös kannattavat

Rahaa voi käyttää monella tavalla. Voi esimerkiksi hassata satoja miljoonia eurojen autotunneliin, jota ei edes tarvita. Tai sitten voi tehdä investointeja, joilla on tutkitusti erinomaiset tuottoennusteet ja toivottuja yhteiskunnallisia vaikutuksia.

Minä haluan käyttää verorahoja viimeksi mainitulla tavalla. Esimerkiksi näin:

- Varhaiskasvatusinvestoinnit maksavat itsensä takaisin seitsenkertaisesti
-> puolitetaan Helsingin päivähoitomaksut ja varmistetaan, että jokaisella perheellä on

- Pyöräilyyn tehtävät investoinnit maksavat itsensä takaisin kahdeksankertaisesti
-> rakennetaan pyöräilyn pääväylät nopeutetussa aikataulussa

- Yksi syrjäytynyt nuori maksaa yhteiskunnalle yli miljoona euroa
-> huolehditaan koulujen riittävistä resursseista niin opetuksessa kuin koulun tukipalveluissakin

- Energiansäästö ja puhdas energiantuotanto ovat kannattavia hankkeita
-> investoidaan uusiutuvaan energiaan ja panostetaan energiatehokkuuteen kaupungin kiinteistöissä

Taloudellisten panostusten määräävä tekijä ei saa olla lyhytnäköinen tuotto. Sen sijaan verovarojen käyttöä tulee suunnitella pitkällä tähtäimellä ja samalla pitää huoli, että talous pysyy keinona synnyttää hyvinvointia eikä nouse lopulliseksi päämääräksi.

3. Helsinki on kaikkien kaupunki, ei vain rikkaiden

Olen erittäin huolissani Helsingin asuntojen hintakehityksestä. Jokaisella suomalaisella pitää olla mahdollisuus löytää koti Helsingistä, jossa asuminen ei saa olla lompakon paksuudesta kiinni. Tämä on paitsi reilua myös työmarkkinoiden dynamiikan kannalta keskeistä.

Tavoitteen toteuttaminen vaatii väkevää panostusta asuntotuotantoon, ja tässä uusi yleiskaava on avainasemassa. Meidän on työnnettävä moottoritiet hieman kauemmaksi Helsingin ydinalueilta – noin 8 000 uudella asukkaalla kasvavassa kaupungissa tämä on luonnollinen kehityskulku – ja rakennettava kaupunkibulevardit, jotka takaavat viihtyisiä koteja pikaraitioteiden äärellä.

Tämän lisäksi tarvitsemme kohtuuhintaisia vuokra-asuntoja. Meidän on myös poistettava täydennysrakentamisen esteitä ja huolehdittava, että autopaikkanormi ei jatkossa estä vanhojen taloyhtiöiden tonteille rakentamista.


Olen asunut Helsingissä pian puolet elämästäni, ja tänä aikana rakastunut tähän kaupunkiin. Haluan tehdä sellaisia päätöksiä, jotka saavat uudet helsinkiläiset tuntemaan samoin.

]]>
0 http://anttimller.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235115-miten-rakennetaan-vetovoimaisia-ja-hyvinvoivia-kaupunkeja#comments Globaali kilpailu Investoinnit Kaupunki Talous Thu, 06 Apr 2017 04:00:16 +0000 Antti Möller http://anttimller.puheenvuoro.uusisuomi.fi/235115-miten-rakennetaan-vetovoimaisia-ja-hyvinvoivia-kaupunkeja
Uusi Vantaa ei saa hukuttaa vanhaa http://hannaluukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234851-uusi-vantaa-ei-saa-hukuttaa-vanhaa <p>&quot;<em>Kaupungin liian nopean kasvun tavoittelu on jo vuosia vaarantanut vantaalaisten hyvän arjen. Huoli liian nopeasta kasvusta on otettava todesta. Kaupungin velkaantuminen on suuri uhka, mutta sitäkin suurempi uhka on kaupunkilaisten kokemus osattomuudesta. Heidän osansa on ollut vain odottaa, kun kaupunkistruktuurin rakentaminen sitoo kaikki resurssit. Nyt on asukkaiden vuoro.</em>&quot; (Vantaan Keskustan kuntavaaliohjelmasta) &nbsp;</p><p>Pääkaupunkiseudunkin mittakaavassa hurjaksi yltyneen kasvun tuottamaan investointipaineeseen ei ole löytynyt toimivaa purkuventtiiliä. Päinvastoin. &quot;<a href="http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/445613-vantaa-satsaa-kouluihin-paivakoteihin-ja-katuihin-tulevan-vuoden-teema-on-niukka">Koulujen ja päiväkotien takia investoinnit ylittävät 2017 viime vuosina noudatetun 100 miljoonan katon: budjetoidut investointimenot ovat 113 miljoonaa.</a>&quot; Korjaustöiden osuus tuosta summasta jää noin 25 prosenttiin.&nbsp;</p><p><a href="http://www.rakennuslehti.fi/2016/10/vantaan-poliittisella-ja-virkamiesjohdolla-erimielisyys-asuntorakentamisen-hillitsemisesta/">Kaupungin nykyjohto on ollut asian edessä juupas eipäs -asenteineen</a> melko toimeton. Kunnan omien palveluinvestointien sijaan tarjotaan ratkaisuksi entistä laajempaa yksityisen sektorin hyödyntämistä. Tilojen vuokraaminen tai palveluiden ostaminen ei sekään kuitenkaan ole ilmaista. Mitä enemmän vaikkapa palveluseteleitä yksityiseen päiväkotiin jaetaan, sitä suurempi on loppusumma. Varsinaisten kulutettujen veroeurojen lisäksi hintana on ikävimmillään laatuongelmien tuottama inhimillinen hätä ja <a href="http://www.vantaansanomat.fi/artikkeli/440679-vantaan-hoivakodeissa-on-paljastunut-vakavia-ongelmia-nyt-tutkitaan-kolmea-paikkaa">maksajiksi on tässä mielessä joutunut jo vanhuspalveluiden asiakkaita</a>. Kaupungin vasen laita sitäpaitsi tuskin nurisematta nielee yksityisen sektorin roolin kasvattamista kunnallisten peruspalveluiden tuottajana. Lopulta ollaan siis taas juupas eipäs -tilanteessa, ei tosin enää itse ongelman olemassaolon, vaan sen ratkaisuvalikoiman osalta.&nbsp;</p><p>Juupas eipäs -väittelyt ovat lapsiperheellisille tuttua huttua. Oman taaperon kanssa käytynä ne kuitenkin turhauttavat huomattavasti vähemmän, kuin kaupungin setien ja tätien valtapoliittisen soidintanssin seuraaminen. Perheet tarvitsevat päivähoitopaikkoja. Mielellään terveissä rakennuksissa lähellä kotia tai työmatkan varrella, riittävällä määrällä pätevää ja motivoitunutta henkilöstöä varustettuna. Liian nopea kasvu vaarantaa tämän vanhempien työllistymisenkin kannalta perustavanlaatuisen tarpeen toteutumisen.&nbsp;</p><p>Vaikeimmaksi ongelmaksi ei ehkä viime &nbsp;kädessä kuitenkaan muodostu &nbsp;kysynnän ennätysnopeasta kasvusta johtuvat yskähtelyt palvelutarjonnan koneessa. Paljon tätäkin suuremmaksi haasteeksi voi tulevaisuudessa muodostua se, kuinka aluiden eriarvoisen kohtelun repimä railo vantaalaisten välillä saadaa kurottua umpeen. Kaikkien vaaliohjelmissa muistetaan mainita asukkaiden osallisuuden lisääminen. Tämä on kuitenkin pelkkää sanahelinää tilanteessa, jossa ongelmana valtaosan kohdalla ei suinkaan ole vaikuttamiskanavien puute, vaan kertakaikkinen mielenkiinnottomuus omaa kotikaupunkia ja sen kehittämistä kohtaan. Kunnallisvaalien äänestysaktiivisuus (tai siis sen puuttuminen) on yksi tapa todentaa tämä neljän vuoden välein. Kuinka voidaan olettaa asukkaiden aktivoituvan asukasfoorumeista tai uusista sähköisistä osallistamisen palveluista, jos päällimmäisenä kokemuksena asukkailla on se, että toiset saa ja me ei. Tarvitaan siis tasapuolisempaa ja asukaslähtöisempää aluepolitiikkaa kaupungin sisällä.&nbsp;</p><p>En ole Vantaan kehittämistä enkä kaikkea kasvua vastaan. Olen nykymuotoista vauhtisokeutta vastaan, joka kurjistaa vantaalaisten elämää sen parantamisen sijaan. Nyt on aika keskittyä laiminlyötyjen asuinalueiden ja julkisten rakennusten kunnostamiseen sekä kehittämiseen. Radanvarsi saadaan täytettyä uusilla vantaalaisilla hieman rauhallisemmallakin tahdilla. &nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> "Kaupungin liian nopean kasvun tavoittelu on jo vuosia vaarantanut vantaalaisten hyvän arjen. Huoli liian nopeasta kasvusta on otettava todesta. Kaupungin velkaantuminen on suuri uhka, mutta sitäkin suurempi uhka on kaupunkilaisten kokemus osattomuudesta. Heidän osansa on ollut vain odottaa, kun kaupunkistruktuurin rakentaminen sitoo kaikki resurssit. Nyt on asukkaiden vuoro." (Vantaan Keskustan kuntavaaliohjelmasta)  

Pääkaupunkiseudunkin mittakaavassa hurjaksi yltyneen kasvun tuottamaan investointipaineeseen ei ole löytynyt toimivaa purkuventtiiliä. Päinvastoin. "Koulujen ja päiväkotien takia investoinnit ylittävät 2017 viime vuosina noudatetun 100 miljoonan katon: budjetoidut investointimenot ovat 113 miljoonaa." Korjaustöiden osuus tuosta summasta jää noin 25 prosenttiin. 

Kaupungin nykyjohto on ollut asian edessä juupas eipäs -asenteineen melko toimeton. Kunnan omien palveluinvestointien sijaan tarjotaan ratkaisuksi entistä laajempaa yksityisen sektorin hyödyntämistä. Tilojen vuokraaminen tai palveluiden ostaminen ei sekään kuitenkaan ole ilmaista. Mitä enemmän vaikkapa palveluseteleitä yksityiseen päiväkotiin jaetaan, sitä suurempi on loppusumma. Varsinaisten kulutettujen veroeurojen lisäksi hintana on ikävimmillään laatuongelmien tuottama inhimillinen hätä ja maksajiksi on tässä mielessä joutunut jo vanhuspalveluiden asiakkaita. Kaupungin vasen laita sitäpaitsi tuskin nurisematta nielee yksityisen sektorin roolin kasvattamista kunnallisten peruspalveluiden tuottajana. Lopulta ollaan siis taas juupas eipäs -tilanteessa, ei tosin enää itse ongelman olemassaolon, vaan sen ratkaisuvalikoiman osalta. 

Juupas eipäs -väittelyt ovat lapsiperheellisille tuttua huttua. Oman taaperon kanssa käytynä ne kuitenkin turhauttavat huomattavasti vähemmän, kuin kaupungin setien ja tätien valtapoliittisen soidintanssin seuraaminen. Perheet tarvitsevat päivähoitopaikkoja. Mielellään terveissä rakennuksissa lähellä kotia tai työmatkan varrella, riittävällä määrällä pätevää ja motivoitunutta henkilöstöä varustettuna. Liian nopea kasvu vaarantaa tämän vanhempien työllistymisenkin kannalta perustavanlaatuisen tarpeen toteutumisen. 

Vaikeimmaksi ongelmaksi ei ehkä viime  kädessä kuitenkaan muodostu  kysynnän ennätysnopeasta kasvusta johtuvat yskähtelyt palvelutarjonnan koneessa. Paljon tätäkin suuremmaksi haasteeksi voi tulevaisuudessa muodostua se, kuinka aluiden eriarvoisen kohtelun repimä railo vantaalaisten välillä saadaa kurottua umpeen. Kaikkien vaaliohjelmissa muistetaan mainita asukkaiden osallisuuden lisääminen. Tämä on kuitenkin pelkkää sanahelinää tilanteessa, jossa ongelmana valtaosan kohdalla ei suinkaan ole vaikuttamiskanavien puute, vaan kertakaikkinen mielenkiinnottomuus omaa kotikaupunkia ja sen kehittämistä kohtaan. Kunnallisvaalien äänestysaktiivisuus (tai siis sen puuttuminen) on yksi tapa todentaa tämä neljän vuoden välein. Kuinka voidaan olettaa asukkaiden aktivoituvan asukasfoorumeista tai uusista sähköisistä osallistamisen palveluista, jos päällimmäisenä kokemuksena asukkailla on se, että toiset saa ja me ei. Tarvitaan siis tasapuolisempaa ja asukaslähtöisempää aluepolitiikkaa kaupungin sisällä. 

En ole Vantaan kehittämistä enkä kaikkea kasvua vastaan. Olen nykymuotoista vauhtisokeutta vastaan, joka kurjistaa vantaalaisten elämää sen parantamisen sijaan. Nyt on aika keskittyä laiminlyötyjen asuinalueiden ja julkisten rakennusten kunnostamiseen sekä kehittämiseen. Radanvarsi saadaan täytettyä uusilla vantaalaisilla hieman rauhallisemmallakin tahdilla.  

 

]]>
0 http://hannaluukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234851-uusi-vantaa-ei-saa-hukuttaa-vanhaa#comments Eriarvoistumiskehitys Investoinnit Kasvu Palveluiden saatavuus Uudisrakentaminen Sun, 02 Apr 2017 19:56:26 +0000 Hanna Luukkonen http://hannaluukkonen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/234851-uusi-vantaa-ei-saa-hukuttaa-vanhaa
Chempolisin kaverikapitalismi: Sipilät, Fortum, Taaleri ja Fagernäs http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230984-chempolisin-kaverikapitalismi-sipilat-fortum-taaleri-ja-fagernas <p>Chempoliksen rahoitusosapuolilla vaikuttaisi olevan paljon yhteyksiä, joissa yhdistävänä tekijänä on Fortum, joka yhdessä Taalerin kanssa pelasti Chempoliksen konkurssilta. Taalerin hallituksen puheenjohtaja on Peter Fagernäs, joka toimi Fortumin hallituksen puheenjohtajana vuosina 2001-2009 puolustaen voimakkaasti toimitusjohtaja Liliusta johdon optiojärjestelyissä. Asiasta nousseen kohun myötä Fagernäs joutui eroamaan vuonna 2009. Samalla kun Fagernäs on Taalerin hallituksen puheenjohtaja on hänen perheensä luotsaama Hermitage &amp; Co Oy suurin Taalerin omistaja. Taalerin hallituksen varapuheenjohtaja on lisäksi Juha Laaksonen, jonka työhistoriasta kerrotaan hänen olleen Fortum Oyj:ssä useammissa johtotehtävissä 1979-2012, joista viimeisimpänä talousjohtajana.</p><p>Taalerin yhteydet Fortumiin vaikuttaisivat olevan siis varsin hyvät. Sipilä taas vastaa Fortumin omistajaohjauksesta. Yhdessähän nämä yritykset sitten pelastivat Chempolisin konkurssilta. <a href="http://www.iltalehti.fi/politiikka/201702072200066382_pi.shtml">Tämän päiväisessä Iltalehdessä</a> kerrotaan seuraavaa:</p><p>&quot;<em>Fortumin ja Taalerin sijoitusten myötä konkurssikypsä Chempolis olikin yhtäkkiä lähes 19 miljoonan euron arvoinen yritys. Samalla Sipilän lasten sijoituksen arvo kasvoi muutamasta hassusta tuhannesta miljoonaan euroon.Fortum-Taaleri -rahoista 2,9 miljoonaa euroa meni lainojen maksuun</em>.&quot;</p><p>&quot;<em>Kaupparekisteriin toimitettujen asiakirjojen mukaan Chempolis ei ole enää velkaa myöskään Sipilän lasten sijoitusyhtiö Fortel Investille. Tämä tarkoittanee sitä, että Sipilät päättivät vaihtaa 750&thinsp;000 euron velkakirjan yhtiön osakkeisiin. Fortel Invest on tällä hetkellä Chempoliksen viidenneksi suurin omistaja 5,25 prosentin omistusosuudellaan.</em>&quot;</p><p>Yhtiön rahoitusasemasta kerrotaan artikkelissa lisäksi seuraavaa:</p><p><em>&quot;Ernst &amp; Youngin Oulun toimiston johtajan <strong>Jari Karppisen</strong> laatima kertomus on laadittu huhtikuussa 2016, vajaa kaksi kuukautta Intian-matkan jälkeen. Chempoliksen oma pääoma oli tuolloin yli seitsemän miljoonaa euroa miinuksella.&quot;</em></p><p><em>&quot;Yhtiön käyttöpääoma ei vastaa seuraavan 12 kuukauden tarpeita. Yhtiön pääoma on negatiivinen - 7 163 993,79 euroa. Toimintakertomuksessa ja tilinpäätöksessä esitetyt asiat osoittavat merkittävää epävarmuutta, jotka saattavat antaa merkittävää aihetta epäillä yhtiön kykyä jatkaa toimintaa, Karppinen lausui tilintarkastuskertomuksessaan 7. huhtikuuta 2016</em>.&quot;</p><p>Suomeksi sanottuna firma oli täysin kuralla ennen Fortumin ja Taalerin sijoitusta.</p><p>Iltalehdessä kerrotaan myös seuraavaa: &quot;</p><p>&quot;<em>Iltalehti pyysi ulkoministeriötä toimittamaan kaikki asiakirjat, jotka liittyvät Sipilän johdolla tehtyyn Team Finland -vienninedistämismatkaan Intiaan helmikuussa 2016. Ministeriö salasi suurimman osan pyydetyistä asiakirjoista julkisuuslain perusteella.&quot;</em></p><p><em>&quot;Salattujen asiakirjojen joukossa on useita taustamuistioita, jotka koskevat muun muassa matkan tavoitteita ja Suomen Intian-suhteita. Myös viralliset kiitoskirjeet salattiin.</em>&quot;</p><p>Käytännössä siis juuri mitään merkittävää tietoa ei anneta. Toivottavasti oikeuskanslerilla edes on pääsy tietoihin, jotta asiaan saadaan joku selvyys. Toistaiseksi Sipilän lausumat tiedot ja intialainen kuvaus keskusteluista eivät oikein stemmaa.</p><p>Iltalehdessä kerrotaan myös:</p><p>&quot;Chempoliksen toimitusjohtajan <strong>Esa Rousun</strong> mukaan &quot;länsirannikolle voisi perustaa heti viisi olkietanolitehdasta&quot;. Rousun mukaan yhtiöltä puuttuu vain ensimmäiseen tuotantolaitokseen vaadittavat 50 miljoonaa euroa.Uskottavuus tulee kuntoon ensimmäisen tuotantolaitoksen myötä. Tähän tarvitaan enää kaupallinen läpimurto, joka siis vaatii tehtaan investoinnin, Rousu vakuutti.&quot;</p><p>Tästä kuviosta vielä puuttuisi, että ensimmäinen tehdas rakentuisikin Sipilän hallituksen rakennetukien ohjaamana Pohjanmaalle, joka juuri sai<a href="http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230706-keskustan-lintila-ja-rehn-jakavat-eu-rahat-kotiseudulle"> 346 miljoonan EU-tuen jaossa Sipilän ja Lintilän kotiseudulle</a> muhkeimman potin&nbsp;107,5 miljoonaa euroa eli&nbsp;lähes kolmanneksen.</p><p>Onko minulla sitten tarjota muuta kuin yhteyksiä ja spekulaatiota - eipä oikein ole. Minun rahkeillani eikä näköjään esimerkiksi Italehdenkään päästä kovin pitkälle ennen törmäämistä salassapitoon. Ulkoministeriö salasi&nbsp; lähes kaiken oleellisen, lisäksi Fortum, Taaleri sekä Chempolis vetoavat liikesalaisuuteen ja kieltäytyvät vastaamasta. Kenties oikeuskanslerilla on suuremmat valtuudet tarkastella asiaa - toivon niin.</p><p>Ainakin minun nenääni tämä tuoksahtaa vahvasti kaverikapitalismilta.</p><p>&nbsp;</p><p>&nbsp;</p><div class="field field-type-number-integer field-field-first-published"> <div class="field-items"> <div class="field-item odd"> 0 </div> </div> </div> Chempoliksen rahoitusosapuolilla vaikuttaisi olevan paljon yhteyksiä, joissa yhdistävänä tekijänä on Fortum, joka yhdessä Taalerin kanssa pelasti Chempoliksen konkurssilta. Taalerin hallituksen puheenjohtaja on Peter Fagernäs, joka toimi Fortumin hallituksen puheenjohtajana vuosina 2001-2009 puolustaen voimakkaasti toimitusjohtaja Liliusta johdon optiojärjestelyissä. Asiasta nousseen kohun myötä Fagernäs joutui eroamaan vuonna 2009. Samalla kun Fagernäs on Taalerin hallituksen puheenjohtaja on hänen perheensä luotsaama Hermitage & Co Oy suurin Taalerin omistaja. Taalerin hallituksen varapuheenjohtaja on lisäksi Juha Laaksonen, jonka työhistoriasta kerrotaan hänen olleen Fortum Oyj:ssä useammissa johtotehtävissä 1979-2012, joista viimeisimpänä talousjohtajana.

Taalerin yhteydet Fortumiin vaikuttaisivat olevan siis varsin hyvät. Sipilä taas vastaa Fortumin omistajaohjauksesta. Yhdessähän nämä yritykset sitten pelastivat Chempolisin konkurssilta. Tämän päiväisessä Iltalehdessä kerrotaan seuraavaa:

"Fortumin ja Taalerin sijoitusten myötä konkurssikypsä Chempolis olikin yhtäkkiä lähes 19 miljoonan euron arvoinen yritys. Samalla Sipilän lasten sijoituksen arvo kasvoi muutamasta hassusta tuhannesta miljoonaan euroon.Fortum-Taaleri -rahoista 2,9 miljoonaa euroa meni lainojen maksuun."

"Kaupparekisteriin toimitettujen asiakirjojen mukaan Chempolis ei ole enää velkaa myöskään Sipilän lasten sijoitusyhtiö Fortel Investille. Tämä tarkoittanee sitä, että Sipilät päättivät vaihtaa 750 000 euron velkakirjan yhtiön osakkeisiin. Fortel Invest on tällä hetkellä Chempoliksen viidenneksi suurin omistaja 5,25 prosentin omistusosuudellaan."

Yhtiön rahoitusasemasta kerrotaan artikkelissa lisäksi seuraavaa:

"Ernst & Youngin Oulun toimiston johtajan Jari Karppisen laatima kertomus on laadittu huhtikuussa 2016, vajaa kaksi kuukautta Intian-matkan jälkeen. Chempoliksen oma pääoma oli tuolloin yli seitsemän miljoonaa euroa miinuksella."

"Yhtiön käyttöpääoma ei vastaa seuraavan 12 kuukauden tarpeita. Yhtiön pääoma on negatiivinen - 7 163 993,79 euroa. Toimintakertomuksessa ja tilinpäätöksessä esitetyt asiat osoittavat merkittävää epävarmuutta, jotka saattavat antaa merkittävää aihetta epäillä yhtiön kykyä jatkaa toimintaa, Karppinen lausui tilintarkastuskertomuksessaan 7. huhtikuuta 2016."

Suomeksi sanottuna firma oli täysin kuralla ennen Fortumin ja Taalerin sijoitusta.

Iltalehdessä kerrotaan myös seuraavaa: "

"Iltalehti pyysi ulkoministeriötä toimittamaan kaikki asiakirjat, jotka liittyvät Sipilän johdolla tehtyyn Team Finland -vienninedistämismatkaan Intiaan helmikuussa 2016. Ministeriö salasi suurimman osan pyydetyistä asiakirjoista julkisuuslain perusteella."

"Salattujen asiakirjojen joukossa on useita taustamuistioita, jotka koskevat muun muassa matkan tavoitteita ja Suomen Intian-suhteita. Myös viralliset kiitoskirjeet salattiin."

Käytännössä siis juuri mitään merkittävää tietoa ei anneta. Toivottavasti oikeuskanslerilla edes on pääsy tietoihin, jotta asiaan saadaan joku selvyys. Toistaiseksi Sipilän lausumat tiedot ja intialainen kuvaus keskusteluista eivät oikein stemmaa.

Iltalehdessä kerrotaan myös:

"Chempoliksen toimitusjohtajan Esa Rousun mukaan "länsirannikolle voisi perustaa heti viisi olkietanolitehdasta". Rousun mukaan yhtiöltä puuttuu vain ensimmäiseen tuotantolaitokseen vaadittavat 50 miljoonaa euroa.Uskottavuus tulee kuntoon ensimmäisen tuotantolaitoksen myötä. Tähän tarvitaan enää kaupallinen läpimurto, joka siis vaatii tehtaan investoinnin, Rousu vakuutti."

Tästä kuviosta vielä puuttuisi, että ensimmäinen tehdas rakentuisikin Sipilän hallituksen rakennetukien ohjaamana Pohjanmaalle, joka juuri sai 346 miljoonan EU-tuen jaossa Sipilän ja Lintilän kotiseudulle muhkeimman potin 107,5 miljoonaa euroa eli lähes kolmanneksen.

Onko minulla sitten tarjota muuta kuin yhteyksiä ja spekulaatiota - eipä oikein ole. Minun rahkeillani eikä näköjään esimerkiksi Italehdenkään päästä kovin pitkälle ennen törmäämistä salassapitoon. Ulkoministeriö salasi  lähes kaiken oleellisen, lisäksi Fortum, Taaleri sekä Chempolis vetoavat liikesalaisuuteen ja kieltäytyvät vastaamasta. Kenties oikeuskanslerilla on suuremmat valtuudet tarkastella asiaa - toivon niin.

Ainakin minun nenääni tämä tuoksahtaa vahvasti kaverikapitalismilta.

 

 

]]>
53 http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230984-chempolisin-kaverikapitalismi-sipilat-fortum-taaleri-ja-fagernas#comments Chempolis Esteellisyys Fortum Investoinnit Juha Sipilä Tue, 07 Feb 2017 08:16:49 +0000 Niko Kaistakorpi http://nikokaistakorpi.puheenvuoro.uusisuomi.fi/230984-chempolisin-kaverikapitalismi-sipilat-fortum-taaleri-ja-fagernas