Valtiotieteiden maisteri Matti Niiranen on Helsingin kaupunginvaltuutettu (kok.) ja kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen. Hän toimii myös Helsingin teatterisäätiön hallituksen varapuheenjohtaja.
Työttömien ns. aktiivimalli on suututtanut kansalaisia ja luonut poliittiseen kenttään jakolinjoja, jollaisia emme ole vähään aikaan nähneet. Tähän liittyy paljon katkeruutta, jopa vihaa, ja se on saanut monet puhumaan avoimemmin - tunteet ovat hieman heikentäneet poliittista itsesuojeluvaistoa molemmin puolin.
Viime aikoina on käsitelty "mielensäpahoittamisen" ennätyksiä. Keskustelun avaajana on yleensä reipas ulostulo, jossa jonkun toisen puolesta ollaan mieli pahoittavinaan.
Siksi kaino (tai vieno, ettei Vieno suutu) toivomus: kysykääkohteelta.
Kysykää ensin! Kysykää siltä, jonka puolesta aiotte väkevästi ja voimalla nousta esiin niin sanottuna hyviksenä (dogooders). Kysykää mielenterveyspotilailta, loukkaako Stockmannin Hullut päivät -nimi.
Upeaa, että niinkin marginaalinen asia kuin akateeminen kulttuurikeskustelu on noussut poliittisen keskustelun keskiöön (tai ainakin US-blogeihin). Tarkoitan tietenkin intiaanipäähinekaustia ja siihen liittyvää kulttuurisen omimisen käsitettä. Mainiot blogistit Arto Luukkanen ja Tere Sammallahti ovat muiden ohella jo käsitelleet asiaa perinpohjaisesti, joten en ryhdy analysoimaan itse käsitettä ja sen historiaa.
Onko sinua haukuttu Natsiksi, Rasistiksi tai vaikkapa naisvihaajaksi? Käsittelen artikkelissa yleistä dynamiikkaa mihin törmään netissä jatkuvasti. Törmään siihen sekä siinä mielessä, että lehdistö ja muut etuoikeutetussa asemassa oleva hyökkäävät yksilöita tai ihmisryhmiä vastaan leimaamalla nämä.
Törmään siihen, myös sitä kautta, että kun natsi tai rasisti -kortti on pelattu ja uhri reagoi asiaan jollain tavalla. Siitä seuraava uhriutuminen on monesti hyvin ennalta arvattavaa. Kaikki etenee saman kaavan mukaisesti.
Valtamedian bunkkeroituminen mediakuplaansa aiheuttaa uhkan yhteiskuntarauhalle.
En tarkoita mediakuplalla sitä, että kansalaiset valitsevat mediasta haluamansa sisällöt ja muodostavat näin itselleen kuplaa. Tarkoitan mediakuplalla sitä, että valtamedia tekee tämän valinnan puolestamme.
Kulttuurirelativismi on käsite jota vastaan konservatiivit ovat iskeneet usein. (Itsekin olen tätä tehnyt.) Tässä on usein keskitytty usein niihin puoliin jotka eivät ole itseäni kiinnostaneet. Eli siihen miten tämä turmelee arvopohjan ja näin muka uhkaa koko yhteiskuntaa.
Elämme erikoisia aikoja. Minun on kenties helpompaa huomata tämä kuin monen. Ihan sen takia että olen konservatiivi. Heidän elämänsä on nykyisin hyvin vaikeaa ja kummallista. Ja suurin syy tähän on se joukko joka kutsuu itseään konservatiiveiksi. Mutta jotka oikeasti ovat jotain muuta. Jotain joka tarvitsisi uuden nimen (((cuckservative))).
Takapäivinä moni intoutui keskustelemaan lakupiipuista. Kysymyksessä on hinnaltaan pieniarvoisesta karkista. Ja siitä saako siitä S -bonusta. Tuote on niin pienihintainen, eikä niitä varmasti osteta kilokaupalla kovinkaan usein, joten pahastujilla ei ole taustalla konkretia vaan periaate. Tämä on toki OK. On hyvä että ihmisillä on periaatteita.
Maassamme ilmestyi takavuosina ”Kristityn Vastuu” -niminen moraalinvartija, joka oli Suomen Kristillisen Liiton pää-äänenkannattaja. Sen mukaan oli väärin käyttää kondomeja ja tehdä abortteja. Puolue vaihtoi sittemmin nimekseen ”Suomen Kristillisdemokraatit”, ja myös lehti kirkasti nimekseen ”KD-lehti”.
Valtiotieteiden maisteri Matti Niiranen on Helsingin kaupunginvaltuutettu (kok.) ja kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsen. Hän toimii myös Helsingin teatterisäätiön hallituksen varapuheenjohtaja.