Matti Niiranen Asiaa, analyysiä ja ajankuvia

”1990-luvun kovat konstit ovat taas tarpeen!”

  • Iiiro Viinanen ja Kalle Heiskanen "Vaaran vuodet 1991-95" -kirjan julkistamistilaisuudessa 1.10.2014. Kuva (C) Matti Niiranen.
    Iiiro Viinanen ja Kalle Heiskanen "Vaaran vuodet 1991-95" -kirjan julkistamistilaisuudessa 1.10.2014. Kuva (C) Matti Niiranen.

Kalle Heiskasen toimittama Iiro Viinasen muistelmakirja Vaaran vuodet 1991-95 on jännittävä kurkistus suomalaisen valtapolitiikan kulisseihin. Viinanen nimittäin kertoo uutuuskirjassaan suorasukaisesti muun muassa osallistumisestaan kokoomuksen sisäiseen valtataisteluun 1990-luvun alussa.

Me kaikki tunnemme Iiro Viinasen poikkeuksellisen kyvyn vaikuttaa Suomen kansan syvien rivien mielipiteeseen. Viinanen herättää voimakkaita tunteita puolesta ja vastaan.

Moni ei ole kuitenkaan aikaisemmin hahmottanut sitä, että Iiro Viinanen on ollut kovan luokan valtapoliitikko myös kulisseissa ja kabineteissa.  Viinanen on osannut tämän kirjan perusteella totisesti ampua alas niin fasaaneja kuin poliittisen linjansa vastustajiakin.

¤   ¤    ¤

Tutustuin Iiro Viinaseen työn merkeissä toimiessani politiikan toimittajana kokoomuksen äänenkannattaja Nykypäivässä. Ensimmäisen haastattelun tein hänen kanssaan talvella 1990, jolloin tämä oli noussut tuntemattomuudesta suoraan politiikan parrasvaloihin ja kokoomuksen eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi.

Aluksi erehdyin monen muun nuoren toimittajan tavoin luulemaan Viinasta perusinsinööriksi, joka on politiikan ympyröissä oudossa maailmassa.

Tuo luulo osoittautui varsin pian vääräksi, sillä Viinasesta kehittyi Suomen historian kenties kautta aikain vahvin ja paras (merkityksessä nuukin) valtiovarainministeri – paras tai toiseksi paras. Viinasen seuraajaksi valtiovarinaministeriksi nimittäin tuli Sauli Niinistö, joka oli sitä ennen nostettu kokoomuksen puheenjohtajaksi – Iiro Viinasen tuella.

¤    ¤    ¤

Vaaran vuodet 1991-95 on sikäli uutta luettavaa, että nyt nähdään Iiro Viinasen  päiväkirjamerkinnät noilta vuosilta sellaisinaan – ilmeisesti editoimattomina (?).

Viinanen kertoo varsin avoimesti muun muassa kielteisestä suhtautumisestaan eräitä puoluetovereitaan kohtaan. Kokoomuslaisista joutuvat tässä kirjassa Iiron tulilinjalle mm. Pertti Salolainen, Ilkka Kanerva, Raimo Ilaskivi ja Kimmo Sasi.

Syykin on selvä. Kaikki eivät suostuneet mukisematta Viinasen ajamalle kulujen leikkaamisen linjalle, joka sittemmin on osoittautunut yleisen käsityksen mukaan Suomen pelastukseksi. Viinanen leimaa myös monet puoluetoverinsa poliittisiksi pelureiksi, vaikka kuten edellä totesin, hän osoittautuu samalla itsekin kovaksi henkilöihin menevän vallan käyttäjäksi.

Varsinkin Pertti Salolaista Viinanen roimii erittäin voimakkaasti. Miesten välille kehittyi 1990-luvulla todella syvä epäluottamus ja riita, joka johti myöhemmin Salolaisen eroon kokoomuksen puheenjohtajan paikalta.

Välit kiristyivät suorastaan jäätäviksi, sillä Viinasen merkinnöistä huokuu suoranainen inho Salolaisen ”katkeruutta” ja ”raukkamaisuutta” kohtaan. Viinanen kertoo päiväkirjamerkinnöin (16.6.1994) muun muassa kuinka hän suunnitteli antavansa ”lopullisen tyrmäyksen” Salolaiselle.

Viinasen ja Salolaisen suuri eripura johtui etenkin talouspolitiikasta. Viinanen näet halusi kulujen leikkauksia ja Salolainen verojen kevennyksiä. Näitä tavoitteita oli täysin mahdotonta yhdistää kansantalouden ollessa kuralla.

¤   ¤    ¤

Vaaran vuodet 1991-95 –teokseen sisältyy myös epilogi –luku, jossa Viinanen vertaa nykyistä kansantaloutemme tilaa kahdenkymmenen vuoden takaiseen. Hän näkee tilanteissa paljon samaa. Eroavaisuus on etenkin siinä, että 1990-luvun alussa romahdus tuli yhdessä rysäyksessä.

Nyt on menty useamman vuoden ajan pitkin alamäkeä tasaisen tappavaa tahtia, salakavalan hitaasti ja loivasti.

Viinanen ripittää Kataisen-Stubbin hallitusta liian löysästä talouspolitiikasta ja velkataakan kasvattamisesta.

Vähällä ei pääse myöskään uusi valtiovarainministeri Antti Rinne, "joka pyörittelee puoluetaktisista syistä muutamia kymmeniä miljoonia sinne tänne."  ”Lapsellista touhua!”, kuuluu Viinasen tuomio.  Nykymenon sijaan velat pitäisi maksaa takaisin, panna kulut kuriin ja ottaa uutta ajattelua peliin.

”Suomi ei nouse tienpätkiä rakentamalla tai rakennusliikkeitä pönkittämällä”, sivaltaa Viinanen ja muistuttaa, että 100 miljardin valtionvelka on hirvittävä summa rahaa.

”Jotta tässä maassa riittäisi työtä ja toimeentuloa, kovat konstit ovat taas tarpeen kuten 1990-luvulla, muuten ajaudumme hitaasti syvään tuskaan. Kaikkialla ihmisille on annettava enemmän vastuuta siinä, missä nyt tukeutuvat yhteiskuntaan. Kaikkein vähäosaisimmat kuuluu tietysti hoitaa, eikä tämä ole mikään tyhjä lause”, sanoo Iiro Viinanen tämän päivän Suomen talouden tilasta.

Viinasen tavasta viettää vapaa-aikaa ja rentoutua ei jää epäselvyyttä. Hän on intomielinen metsästäjä, jonka tähtäimessä on ollut sekä peuroja, hirviä, jäniksiä, sorsia että fasaaneja.

¤   ¤   ¤

Viime viikonloppuna 70 vuotta täyttänyt Viinanen toimi valtiovarainministerinä Esko Ahon hallituksessa (1991-95) ja Paavo Lipposen hallituksessa (1995-96). Tähän aikaan osui Neuvostoliiton kaatuminen ja Suomen talouden romahdus sekä syöksyminen ennennäkemättömän syvään lamaan.

Kirjan toimittaja Kalle Heiskanen lukeutuu Suomen johtaviin politiikan toimittajiin. Hän on johtanut mm. Turun Sanomien, Väli-Suomen lehtien ja Kalevan yhteistä Helsingin toimitusta. Hän toimi myös Pohjalaisen päätoimittajana.

Suosittelen luettavaksi!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (14 kommenttia)

Käyttäjän JonneNkki kuva
Jonne Näkki

Tärkein konsti, jolla Suomen talous alkoi toipumaan 90 luvun lamasta oli yliarvostetun markan asettaminen kellumaan syksyllä 92. Vienti lähti välittömästi tämän jälkeen nousuun. Myös korot laskivat melko nopeasti.

Virhe 90-luvun lamassa tehtiin siinä kun samanaikaisesti ulkoisen devalvaation kanssa toteutettiin myös sisäinen devalvaatio. Ulkoiseen devalvaatioon johtaneet virheet oli tehty muiden toimesta jo 80-luvun lopulla.

Monet eivät tiedä, että Suomen korkea korkotaso oli myös seurausta siitä että markka oli selvästi yliarvostettu 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa. Ja siksi monet ottivat ulkomaista matalampikorkoista lainaa, joiden pääomat sitten nousivat markan devalvoituessa.

On mielestäni oireellista että tietyt tahot eivät edes mainitse sanaa devalvaatio, kun puhutaan 90-luvun konsteista. Myös Viinanen puhui aamu-TV:ssä aivan väärään sävyyn devalvaatiosta.

Käyttäjän OksanenIlona kuva
Ilona Oksanen

http://oksanenilona.puheenvuoro.uusisuomi.fi/17398...

Siinä on poliittisen ohjauksen ja sen aikaisten poliitikkojen saavutukset.Sama tahti jatkuu yritykset kaatuvat ja velat kasvavat ihmisillä.Koteja vasaran alle,eriarvoisuus huipussaan,herroilla hyvä olla.

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström

Valitettavasti valtiota ei voi johtaa kuin yritystä, johon nämä Viinasen opit sopivat. Ei kuitenkaan tainnut kuitenkaan purra kovin hyvin siellä yritysmaailmassa johon ura johti seuraavaksi. On älyllistä epärehellisyyttä yrittää selittää sitä, että olemme sitoneet oman päätöksenteon yhden toisen maan päätettäväksi ja niin kauan heillä pyyhkii hyvin, saamme me kärvistellä näiden palkanalennus puheiden kurjuudessa ja koittaa valehdella, että kuristamalla valtiontaloutta saadaan aikaan kasvua.

Käyttäjän JariVuorijoki kuva
Jari Vuorijoki

Eikä Iiron puheisiin kannata luottaa. Hyvä esimerkki on tuo devalvaatioasia. Ei se nyt ihan niin mennyt, että olisi tapahtunut yhden päivän aikana, vaan kyllä Iiro pidempään vakuutteli, ettei devalvoida ja oli tosiaan valmis lyömään siitä vetoakin, vaan toisin kävi. Tappiota siitä tuli, kun Iiroon luotti.

Käyttäjän JyrkiSaari kuva
Jyrki Saari

Tulisi lukea: Laman opetukset Suomen 1990-luvun kriisin syyt ja seuraukset.

Näin vältyttäsiin ainakin kaikkein kamalimmilta tuhoilta mitä Koiviston konklaavi Aho ja Viinanen saivat aikaan.

Jos toistettasiin samoja virheitä, niin sitä voi t o d e l l a tyhmäksi.

Käyttäjän HenriMantysaari kuva
Henri Mäntysaari

Varmasti kiintoisa kirja. Millähän aikataululla tämän saisi Tampereen kirjastoista. Täytyy ehkä katsoa puolen vuoden päästä uudelleen.

Vähän kiinnostaa, mitä I.V. mahtaisi tehdä jos hän olisi tänään valtiovarainministeri. Pystyisikö hän parempaan kuin nykyinen remmi? Jos hän olisi itsenään, tällaisena 70-vuotiaana emerituksena, saattaisi toki pystyäkin kun ei olisi enää poliittista tulevaisuutta menetettävänä. Eri asia toki olisi, antaisiko hänen puolueensa niin paljon liekaa.

Käyttäjän JonneNkki kuva
Jonne Näkki

VATT:n vuonna 2001 julkaisema Kirja:
"Laman opetukset Suomen 1990-luvun kriisin syyt ja seuraukset (Jaakko
Kiander)"

löytyy ihan netistä osoitteesta:
http://www.vatt.fi/file/vatt_publication_pdf/j27-5...

Vilkaisin taas tänään kirjaa ja kyllä siitä sellainen deja-vu efekti tulee että miten tämä kirjassa kuvattu polku 90-luvun lamaan on niin vastaava kuin mitä euron kohdalla parin viime vuoden aikana on ollut. Silloin 80-luvun lopulla ja 90-luvun alussa mm. oli aivan päivän selvää että kiinteään kurssiin sidottu markka oli liian korkeassa arvossa, mutta markkaa jopa revalvoitiin 4% vielä vuonna 1989. Suomen pankissa tai sikäläisten poliitikkojen parissa ei myönnetty millään tasolla että "vahvan ja vakaan" markan politiikassa olisi jotain pielessä. Vahvaa markkaa vain puolustettiin viimeiseen asti korkealla korkotasolla. Ja sitten oli pakko devalvoida ja vuoden päästä päästää markka kellumaan. Ja tämä pelasti silloin Suomen, vaikka valuuttavelkaa ottaneet joutuivat velkavankeuteen. Ja muutkin, markkavelalliset kärsivät Suomen pankin langettamasta korkeasta korkotasosta siihen saakka kunnes korkotaso laski markan kellutuksen jälkeen.

Suurin syyllinen 90-luvun lamaan oli SP:n, presidentin ja hallituksen täysin väärä vahvan markan rahapolitiikka 80-luvun lopulla, ja itse asiassa markan kellutukseen saakka syksyllä -92.

Ja tuo Jaakko Kianderin kirjoittama kirja oli siis tehty ennen kuin eurokriisistä oli kenelläkäään mitään tietoa vuonna 2001.

Käyttäjän tampere515 kuva
Jarmo Makkonen

Erikoista kun nyt julkisuudessa Viinanen pitää devalvaatiota ikävänä ja ongelmallisena asiana eikä edes mainitse yliarvostettua, ecuun sidottua markkavaluuttaamme jonka takia devalvaatio oli pakko suorittaa. Ymmärrettävää sinänsä ettei näistä haluta keskustella koska olemme nyt vastaavanlaisessa liemessä.

Käyttäjän karifa kuva
Kari Fagerström

Silloin 90-luvulla päätöksenteko oli vielä omissa käsissä, mutta tänään sekin on jo ulkoistettu...eli taitaa asiat olla astetta huonommin tänään.

Käyttäjän jheyno kuva
Jouko Heyno

Iiro Viinanen tekee kirjassaan itsestään marttyyrin, automarttyyrin: Viinanen joutui ongelmiin oman talouspolitiikkansa takia ja joutui sitten paikkailemaan munauksiaan - uusilla katastrofeilla.

Ulkomaisen velan raju kasvattaminen EI ollut "ainoa vaihtoehto".

Käyttäjän JanneLinna kuva
Janne Linna

"Nykymenon sijaan velat pitäisi maksaa takaisin, panna kulut kuriin ja ottaa uutta ajattelua peliin."

Iirohan olikin kova mies maksamaan velkoja, kun muutamassa vuodessa 90 luvulla Suomen velka kasvoi n.7 miljardista 69 miljardiin...

http://www.vm.fi/vm/fi/04_julkaisut_ja_asiakirjat/...

Käyttäjän Granu kuva
Arto Granlund

Lainaan tämänpäiväisen IL.n päivän meiliä. "Teistä on jälkikäteen tehty suuri sankari, mutta talouspoliittisesti taisitte olla taisitte olla pikemmin taitamaton mörssäri joka toimillaan syvensi lamaa ja kasvatti se vaurioita, länsinaapurissa toimittiin fiksummin" siinäpä se.

Käyttäjän HenriMantysaari kuva
Henri Mäntysaari

Iltapäivälehti kertoo I.V.:n käyttäneen karkeita otteita erityisesti naispuoleisia kanssapäätöksentekijöitä kohtaan http://www.iltalehti.fi/uutiset/2014100118712113_u...

Melkoista touhua. Ovatkohan miespuoleiset saaneet samaa kyytiä?

Toimituksen poiminnat