Matti Niiranen Asiaa, analyysiä ja ajankuvia

Helsingin edustan sotilassaaret virkistysalueiksi

  • Parin kilometrin päässä Helsingin Kauppatorilta avatuu näin upea Vallisaaren kalliomaisema. Kuva Matti Niiranen.
    Parin kilometrin päässä Helsingin Kauppatorilta avatuu näin upea Vallisaaren kalliomaisema. Kuva Matti Niiranen.

Pääsin hiljattain Kaupunkitoimittajat ry:n retkellä tutustumaan Helsingin edustalla olevaan Vallisaareen, joka kuuluu UNESCO:n maailmanperintöalueen (Suomenlinna) suojavyöhykkeeseen. Oli todella hieno kokemus päästä tutustumaan tähän suljettuun sotilassaareen, jonka tulevasta käytöstä on väännetty kättä ainakin jo 30 vuotta.

Tunsin olevani etuoikeutettu!

Vallisaari on arvokkaimpia Helsingin edustan sotilassaaria, joita on yhteensä parikymmentä. Luonnonarvoiltaan ja maisemaltaan saari on suorastaan uniikki. Vallisaari on juuri sellainen keidas, joita merellinen ja kasvava Helsinki tarvitsee tulevaisuudessa lisää.

Kaupungin ja valtion tuleekin hyvässä yhteistyössä laatia pikaisesti kokonaisvaltainen suunnitelma tarpeettomaksi jäävien sotilassaarten käytöstä. Saarten asiaa on aiemmin ajanut ansiokkaasti mm. ex-apulaiskaupunginjohtaja Pekka Korpinen ja moni muu, mistä heille
kiitos.

 

Pääkaupunki tarvitsee varuskunnan


Pääkaupunki tarvitsee ehdottomasti oman varuskunnan ja sitä varten riittävät maa-alueet ja toimitilat. Suurin sotilassaari, Santahamina, riittänee kuitenkin nykyaikana tyydyttämään pääosan Helsingin puolustustarpeesta.

Santahaminassa toimivat Kaartin Jääkärirykmentti ja Suomenlinnan Rannikkorykmentti. Lisäksi siellä pitää majaansa mm. Maanpuolustuskorkeakoulu ja Merivoimien tutkimuslaitos. Tämä kaikki on siis arvokasta ja erinomaisen tärkeää toimintaa.

Muut saaret tulee saada Helsingin kaupungin omistukseen: virkistys, veneily- ja kulttuuripainotteiseen käyttöön. Harkita voisi ainakin osasta saaria Nuuksion ja Sipoonkorven tyyppistä kansallispuistoaluetta, jolloin niiden luontoarvot säilyisivät varmimmin perintönä tuleville sukupolville.

Hyvä esimerkki jo toteutuneesta saaren käyttötarkoituksen muuttamisesta on Harakka, saari aivan Kaivopuiston edustalla, Särkän- ja Uunisaaren välissä. Harakka siirtyi armeijalta kaupungin omistukseen  vuonna 1988.  Nykyisin se on suosittu virkistysalue sekä ammattitaiteilijoiden ja käsityöläisten alue, jossa on mm. ateljee-tiloja. Aiemmin saarella oli
puolustusvoimien kemian koelaitos.

 

Useita saaria vapautumassa


Puolustusvoimien hiljattain luovuttaman Rysäkarin Senaattikiinteistöt on jo ehtinyt myydä  ”suomalaiselle perheyritykselle”. Toivottavasti saari myös pysyy suomalaisomistuksessa, eikä sitä jatkossa trokata vaikkapa venäläisille!


Lisäksi puolustusvoimat luopuu Kuninkaansaaresta (32 hehtaaria) ja Kuivasaaresta (17 ha). Suomenlinnan kaakkoispuolella, vastapäätä Kustaanmiekkaa sijaitsevan Vallisaaren (76 ha) vuokrasopimus päättyy tänä vuonna. Vallisaari on suurin piirtein Taka-Töölön kokoinen alue: etelä-pohjoissuunnassa noin 1,5 km pitkä ja leveydeltään 500 - 1000 metriä.

Vallisaaressa on tavattu 76 uhanalaista, silmälläpidettävää tai luontodirektiivin lajia. Saarella on myös mielenkiintoinen historia. Siellä tehtiin linnoitustöitä erityisesti Krimin sodan 1853–56 jälkeen . Aleksanteri II "tarkasti" linnoituksen ja sen vallit vuonna 1863 mereltä käsin
käskemällä ampua sitä tykeillä. Koska linnake kesti, se läpäisi tarkastuksen. Kuinka pragmaattista!


Monivaiheisen sotilaskäytön jälkiä Vallisaaressa on raivattu vuodesta 2008 lähtien. Nyt sitä valvotaan kameroin, sillä saari on asumaton. Vallisaaren hienot linnoitukset ja rakennukset rapistuvat kovaa vauhtia. Tuhotaan sitä kulttuuriperintöä siis muuallakin kuin entisen
Neuvostoliiton alueella. Valitettavasti.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat